#13 Kankee

Ollaan Wikulle etsitty kankisuitsia ja löydettiin tuollaiset ihan perus mustat kanget. Haaveilin pitkään PS:sän tai vastaavan suitsia, nuo oli kuitenkin hyvää nahkaa ja sopivan hintaiset. Päästiinkin testailemaan näitä heti torstain 4.8 valmennuksessa. Lissun kanssa pähkittiin kumpi kankikuolai otetaan ensin testiin ja päädyttiin ohuempaan ja suoraan kankeen.

Kuvassa vielä toinen vähän paksumpi kuolain.

Valmennus aloitettiin aika kevyesti, en ottanut kankea käteen olenkaan, pyrittiin vain saamaan takajalat aktiivisiksi ja hyvä tuntuma nivelelle. Wiku ei ole varmaan koskaan ollu noin hyvin avuille heti alussa! Keräilin kanget käteen, toki ne pidettiin koko valmennuksen ajan tosi kevyellä tuntumalla. Harjoitukset ei olleet mitenkään ihmeellisiä, väistöihi pyrittiin saamaan lisää jyrkkyyttä ja laukkaan vaihteita, sekä vastalaukkaa loivalla kiemuralla. Edellisessä valkussa pääsin aika hyvin kiinni tekniikkaan ja tunteeseen, jolloin saatiin hyviä pätkiä loiville. Nyt en kuitenkaan alkuun meinannut millään saada etenkään vasenta olkapäätä pysymään mukana, enkä osannut istua suorassa. Vaikka Wikulla on vahva laukka ja hyvä tasapaino, oma säätäminen häiritsee tekemistä.. Aina kun onnistun istumaan hiljaa ja vaikuttamaan pehmeällä istunnalla, saadaan jo tosi tasaisia loivia ja pystyn kokoamaan ja säätämään laukkaa. Treeniä vaaditaan vielä paljon, jotta voitaisiin kisoissa esittää sujuvasti.

                                    

Valkun loppuun päästiin hetkeksi yksin ympyrälle, jolla tehtäväksi tuli koota ja lähettää, niin että se ihan oikeasti lyhenee ja kokoaa. Kun saatiin muutama hyvä kokoaminen, lähdettiin tekemään lisäyksiä lävistäjille. Mun piti koota kulmassa kunnolla, jotta mulla olisi tarpeeksi energiaa lähteä lisäykseen. Wikulla on hyvät liikkeet ja raviakin pystyy lisäämään ihan hulppeasti. Näitä lisäyksiä en kuitenkaan oo pystyny kisoissa ratsastamaan ulos. Kulmiin sain koottua hyvin, lävistäjille jäi silti parannettavaa, vaikka saatiinkin parempia pätkiä kuin aikoihin. Valmennuksesta jäi tosi hyvä fiilis, oli positiivinen yllätys miten hyvin poni liikkui kangilla. Pelkäsin vähän alkuun, että Wiku hermostuisi ja rullaisi virkkuukoukkuna koko valmennuksen läpi, onneksi kuitenkaan ei! Yritetään nyt mennä kangilla suunnilleen kerran viikossa, joko äidin tai Lissun silmän alla ja rakentaa helppoa A:ta kasaan.  

7.8 käytiin taas Satakunta Cupin kisoissa Niinisalossa. En vieläkään ole millään tasolla tyytyväinen verkkaa tai rataan. Vaikkakin tulokseksi tuli ihan mukavat 61.5%  5/16. Wiku tuntui kauhean epätasaiselta, enkä itse pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Ongelman saattoi aiheuttaa edellisenä iltana paniikkia aiheuttanut hirvikärpänen. Olin täyttämässä heinäverkkoa, kun jäin ihmettelemään Wikun riehumista tarhassa. Otin ponin sisälle ettei se riehuessaan vetäisi nurin ja rikkoisi itseään. Raukka oli ihan hikinen ja stressaantunut, kun yritin löytää tätä mönkiäistä ponin hännästä. Sain sen ilmeisesti pois, kun poni rauhoittui ja jäi syömään heiniään. Kun kisoista etsitää jotain positiivista, voidaan mainita, ettei me saatu mitään hepuleita, vaikka verkka olikin maneesissa ja kilpailut ulkona kentällä.

Seuraavat kisat ovatkin sitten vasta 1.10 jälleen Satakunta Cupin merkeissä. Nyt kun koulut alkaa pidetään varmaan vähän kevyempi jakso, jonka jälkeen jatketaan treeniä normaaliin tapaan.

#12 Maastakäsin

Olen taas pitkään meinannut ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa työskentelemään Wikun kanssa maastakäsin. Mua harmittaa ja välillä ihan ärsyttää meidän huono suhde ponin kanssa. Ellin ja Puolukan kanssa jouduin alkuun tekemään paljon maasta työskentelyä. Puolukka oli tullessaan todella arka, jokainen liike sai sen jännittymään, nykyään poni toimii loitavasti lasten kanssa, eikä pelkää mitään. Ellin kanssa taas jumpattiin paljon maasta, sekä leikittiin enemmän. Mulla meni pitkään päästä hevosen pään sisään, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Sen lisäksi että maastakäsin työskentely on mukavaa vaihtelua, se on ollut meille myös luottamuksen rakentamista.

Se luottamus mikä Ellin ja Pukan kanssa on rakennettu, puuttuu multa ja Wikulta. Meille kun tulee uusi hevonen, etenkin näiden projektien kassa, tehdään alkuun paljon maasta. Tutustutaan hevoseen ja sen ongelmiin, ennen kuin tungetaan ketään selkään, ihan jo turvallisuuden välttämiseksi. Wiku oli ensin vanhemman siskoni, joka silloin työskenteli ponin kanssa. Wikun siirtyessä mulle, ratsastin aktiivisesti Elliä, jolloin Wiku jäi vähälle huomiolle. Vaikka siitä nopeasti tuli toinen hevonen mulle, se oli silti nuoren ikänsäkkin takia kevyemmällä käytöllä. Kyllä me välillä maastakin tehtiin, mutta ei koskaan niin pitkää jaksoa tai säännöllisesti. Nytkin homma on jäänyt oman laiskuuden, sekä kisojen ja niihin valmistautumisen takia.

Tavoitteeni suunnilleen jokaisen hevoseni kohdalla on opettaa ne:

1. Pystyn siirtämään ne paikasta toiseen irti
2. seuraamaan mua myös pelottaviin paikkoihin
3. sekä pystyisin ratsastamaan millä tahansa varusteilla, tai vaikka kokonaan ilman

Mulle on tärkeetä että hevoset haluaa tehdä mun kanssa töitä. Kaikkein suurin tavoitteeni on olla joskus niin hyvä, että pystyn ratsastamaan aina pehmeästi ja siististi tilasteesta riippumatta, niin koulussa, esteillä tai pellolla rallittaessa. Haluan niin hyvän istunnan etten koskaan häiritsisi hevosta. Nämä vaatii paljon työtä ja aikaa, mutta ainakin tiedän mihin tähtään.

#11 Vauhdin hurmaa

Lauantain kisoja varten liikutin Wikun ja Napin kunnolla sileällä. Koska kyseessä oli estekisat, myös tehtävät pyörivät sen ympärillä. Wikun kanssa työskentelin lähinnä kaarevilla, tein ympyröitä ja kolmikaarisia, jotta saisin sen kääntymään ja taipumaan. Pyrin kääntämään istunnalla ja jaloilla, jotta kisoissa olisi helpompi saada kurvit haltuun. Tehtiin myös vähän tempon muutoksia ja laukassa tapailtiin avoja. Jätin puhelimen taas hetkeksi kuvaamaan maneesin reunalle, jotta täälä olisi jotain muutakin kuin pätkiä esteiltä, laatu on tosin luokkaa peruna pellolta..

Napin kanssa pääpaino oli temmossa, piti lähteä pohkeesta eteen ja isttunnalta takaisin. Napilla oli hyvin virtaa ja saatiin tosi kivoja pätkiä. Äiti oli hetken huutelemassa ohjeita, pällisteltiin vähän mollemmat kuinka kivasti se liikkui. Vähän mulle tuotti ongelmia pitää käsiä, etenkin vasenta tasaisena, mutta riittävällä huomauttelulla se alkoi pysymään kurissa.

Muutama hyppy torstailta

En todellakaan tiedä mitä mun kädet tekee :D

Tänään lauantaina 30.7 Lähdettiin Zilpalle kisoihin Napin ja Wikun voimin. Wikulla hypättiin 40cm ja 60cm. 40cm radasta ei jäänyt paljon kerrottavaa, selvittiin kuitenkin ehjänä maaliin ja hyväksytty tulos. Jännitin seuraavaa rataa ihan hirveästi, onneksi turhaan. Wiku imi hyvin esteille, valitettavasti otettiin kaksi puomia mukaan, ne tosin olivat täysin omaa sähläämistä. Jäin varmistelemaan liikaa, jolloin en antanut ponille tarpeeksi tilaa hypätä. Radan jälkeen fiilis oli kuitenkin hyvä ja harmitus jäi jonnekkin. 

Napilla menin 60cm ja 80cm, 60cm Nappi jäi vähän hitaaksi, enkä pysynyt itse hypyissä mukana, tästäkin jäi kuitenkin ihan hyvä ja varma fiilis seuraavaan luokkaan. Hyppäsin toista kertaa ikinä kisoissa 80cm, menoa meinasi haitata kuuma päivä ja melkein tunnin mittainen tauko luokkien välissä. Onnekseni rata pysyi samana, olin lähdössä kiertämään radan kerran isommalla korkeudella, miettiäkseni reittejä paremmin. Totesin kuitenkin ettei mun ole mitään järkeä mennä pelottelenaan itseäni ennen rataa. Verkkasin tosi lyhyesti, jotta kuuma päivä ja kentän pöly ei veisi kaikkea energiaa. Otin pari hyppyä okserille molemmista suunnista, äidin huutaessa aidalta ohjeita. Toinen rata meni paremmin kuin koskaan, hypyt ei koskaan oo tuntunut noin helpolta ja vaivattomalta. Pehmeän pojan takia, en uskaltanut ratsastaa tarpeeksi eteen, jolloin laukka jäi vähän löysäksi ja otettiin 2 puomi mukaa. Sen jälkeen pistettiinkin lisää pökköä pesään, siinä toivossa että olisi edes hyvä aika. 

Napin 80cm

Ensi viikonloppuna on vielä Satakunta Cupin kisat, mutta sitten tuleekin muutaman viikon tauko. Koulukin alkaa pian, voisin hyvin lomailla vielä muutaman viikon!

#10 Norjassa

Sunnuntaina 24.7 oli Luvialla mun ja Wikun ensimmäiset 2- tason kisat. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja pääsin verkkaamaan melkein heti. Alkuun Wikulla oli vähän pöllöenergiaa, muttei liikkunut pohkeesta eteen. Kun poni vähän verty ja rentoutui saatiin oikeinkin mukavia pätki. Ratana toimi tuttu HeB:0, suoritus ei ollut meidän paras, mutta saa olla ihan tyytyväinen. Erityisen onnelinen olin C tuomarin kommenteista, eleettömästä ratsastuksesta ja tyytyväisestä ponista. Suorituksella oltiin 4/31 62.1%

 
Kisoista kun kotiuduttiin, purettiin auto ja huollettiin poni, jonka jälkeen syöksyttiin kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Oltiin nuoremman siskoni kanssa pakattu jo valmiiksi, jotta päästäisiin suoraan lähtemään, kun kyyti saapuisi. Lähdimme siis siskoni isovanhempien kanssa Norjaan asuntoautolla, reissu oli lähinnä autossa istumista ja maiseman ihastelua. Pysähdyksiä tehtiin uimaan, kauppaan ja ottamaan joitain kuvia.

'

En ole aikaisemmin käynyt Norjassa, enkä edes Lapissa. Etenkään Norjan maisemat eivät jättäneet kylmäksi ja olin jo melkein valmis jäämään sinne pidemmäksi aikaa. 

En millään meinannut saada noista maisemista tarpeekseni! Kierrettiin Norjasta vielä Ruotsiin, jonka jälkeen tultiin takaisin Suomen puolelle. Pääsin myös moikkaamaan Viiviä, oli kyllä kiva nähdä tätäkin karvaturpaa muutaman vuoden jälkeen. Oli mukava huomata, että Ave on päässyt hyvään ja rakastavaan kotiin <3  

Kotiin tultiin torstai iltana seitsemän korvilla. Heitettiin kamat huoneisiin, ruuat kaappiin ja heti ratsastamaan. Liikutin Wikun ja Napin  nopeaan... Kello taisi huidella jossain 22.15 jälkeen, kun päästiin kylmäämään Napin jalkoja. Nukkumaan asti pääsin vasta yhden jälkeen. Vaikka uni maittoi omassa sängyssä erittäin hyvin, oli reissu kuitenkin mukava ja joskus on tämänkin kotihiiri lähtee uudelleen.

#9 Vauva ja vilskettä

Torstaina 7.7 meille syntyi pieni ori varsa, joka sai nimekseen Pikkuhelmen Punk "Punkku". Nimi Punkku ei tosin ole vieläkään vakiintunut, että saas kattoo mitä siitä vielä tulee. Lapsi on kamalan sosiaalinen, utelias ja vauhtia ei tältä koheltajalta puutu.

Muutamat kisat on myös keritty käymään. 9.7 oli Satakunta Cupin koulukisat Cruisella, päivä oli tosi lämmin ja oltiin molemmat Wikun kanssa vähän nuutuneita. Radalla ei oikein lisäykset irronneet ja muutenkin suoritus oli vähän tahmea. Suoritettiin silti tasaisesti, keskityin omaan asentoon ja teiden ratsastamiseen, jotta saataisiin edes niistä hyvät pisteet. Suunnitelma oli erittäin onnistunut, sillä sijoituttiin toiseksi huikealla 69.60% tuloksella.  Saatiin jopa muutama kahdeksikko paperiin! 

Muutama kuva verkasta

                                

Lauantaina 16.7 hyppäsin vähän itsenäistä. Kuviona mökkiä, eli kuvassa olevaa tehtävää, tosin eri järjestyksessä. 

1. Okseri 2. pysty 3. pysty 4. pysty, jossa renkaat 5. putki

Tarkoitus oli tehdä vähän tekniikkaa ja nopeita teitä. Alkuperäinen tehtävä oli kuitenkin meille hiukan turhan haastava, kun rakennettiin vähän liian tiiviisti ja väärään kulmaan nuo 1 ja 4 este. Päädyin helpottamaan tehtävää, jolloin jouduttiin vaihtamaan vähän aihetta. Keskityin edelleen tekniikkaan, eli yritin ratsastaa paikat ja saada tempon pysymään samana tai muuttamaan sitä omasta pyynnöstä. Sekä tietenkin ainaiseen ongelmaan istuntani kanssa. Istunta ja paikat taisi vähän unohtua, mutta tempoon keskityin ihan huolella. Alkuun ei meinannut pidätteet mennä läpi ja kaahotettiin menemään. Oli ärsyttävä huomata, että kun kääntää jaloilla ja istunnalla, nii kyllähän se kääntyy ja pidätteetkin menevät läpi paremmin. Ongelmaa tuotti myös mun polvi, en saanut jalkaa vasemmalta kunnolla kiinni, sekä esteellä vihlaisi nätisti. Ei mennyt mitenkään erityisen hyvin ja mokailin itse aika huolella, välillä tuli olo etten hyppää enää ikinä ilman Hannaa tai ketään muutakaan valmentajaa. Poni kuitenkin pelasti kiltisti ja saatiin muutama ihan onnistunutkin pätkä, päästiin siis lopettelemaan tyyväisinä.

Sunnuntaina 17.7 lähdin Hannan mukaan Kankaanpäähän katselemaan ja kuvaamaan kisoja. Pitäisi useammin käydä ihan vain katsomassa muiden kisoja ja valmennuksia. Poimin sieltä taas itselleni vinkkejä kuinka muut ratkaisee tilanteita ja 80cm alkoi 110cm luokan aikana tuntumaan todella pieniltä. Jouduin myös huomaamaan että kyllä ne pienemmätkin ponit selvisivät hitaalla laukalla esteistä yli. Miksi sitä itse hypätessä tuntuukin, että jos tullaan lujempaa, niin selvitään varmaan, vaikka se oikeasti onkin vaarallisempaa. Kuvasin vähän joka luokkaa, mutta en tiedä mitä säädin, kun koneelle siirettäessä kuvien laatu oli järkyttävän huono.. Ei ainuttakaan kunnollista, saatika julkaisukelpoista kuvaa.. 

#8 Valkkua taas

Tosiaan eilen 5.7 päästiin Wikun kanssa hyppäämään Hannan valmennukseen muutaman viikon tauon jälkeen. Valkku meni meidän osalta tosi hyvin, kipeää leukaa ja polvea lukuun ottamatta. Verkattiin tuttuun tapaan itsenäisesti. Tein ympyröitä taivutellen, sekä tempon muutoksia pyrkien saamaan Wikun hyvin avuille. Ensimmäisenä tehtävänä oli sinisellä merkitty puomi kavaleti, jota tultiin aluksi ravissa. Mun piti keskittyä tässä vain istuntaan, eli jalka kiinni, ohjat tuntumalla ja katse tehtävän taakse. Ensimmäiset hypyt ei mennyt ihan nappiin, vaan jäi tuijottamaan tehtävää ja unohdin keskittyä käteen. Saatiin kuitenkin hyviäkin hyppyjä ja sain vähän ideaa miten pystyn säilyttämään tuntuman, mutta silti antamaan tarpeeksi tilaa. Siirrettiin tehtävä innariksi ja tultiin laukassa, mun piti edelleen säilyttää istunta muuttumattomana tehtävän läpi ja pitää laukka tasaisena. Lisättiin haastetta laittammalla kavaletin alle, päälle tai viereen puhallettava hai ja krokotiili, joiden paikkaa vaihdettiin ja otettiin välillä pois. Tällöin tehtävää pystyttiin muuttamaan ja siedättämään meitä molempia siihen, että este voi muuttua ja väliin voidaan tunkea mitä kummallisempia härpäkkeitä.  Kumi lelut eivät olleet kummoisempi ongelma. Avattiin punainen aurinkovarjo tehtävän viereen, sekös vast olikin pelottava. Hetki jouduttiin miettimään voidaanko tuosta nyt ihan varmasti mennä ohi ja ohi ilman epämääräisiä väistöliikkeitä. Päästiin kuitenki yli tuosta hirvittävästä varjosta ja jatkamaan tehtävää.

                                             

1/7. Putki 2. pysty 3/5. pysty, alla hai 4a. pysty b. okseri 6. okseri, alla kroko 

Siirryttiin hyppäämään rataa, tehtävänä toimi kuvassa näkyvä 6 estee rata. Tultiin ensin pienempänä ehkä n.50-60cm tehtävillä. Tehtäviä nostettiin välillä, viimeinen rata oli n.80-90cm. Putkea lähestyttäessä jätin ponin vähän yksin heittäen sille ohjat ja toivoen parasta, tällöin en päässyt tarpeeksi pystyyn ajoissa ja tultiin vinoon 2. pystylle. Radalla ohjeet kuuluikin, että tänään ei ajatella että ollaan kisoissa, vaan ratsastat vaan tasasesti este kerrallaan. Suurimmat ongelmat tuli esiin putkella ja 3/5. pystyllä, joihin en nähnyt paikkoja kunnolla ja jäin sukeltamaan tai säätämään jotain muuta. Omaa säätöä tuli myös 6-7 linjalle, jossa jäin pidättämään liikaa, jolloin Wiku joutui ottamaan askeleen lisää ja tulemaan liian pohjaan. Kiltisti se kuitenki kiipesi kuskista huolimatta yli.

                           

Hymy oli leveä viimeisen radan jälkeen pääsin hyppyihin mukaan ja pystyin ratsastamaan myös väleissä, sekä keskittymään istuntaan. Ei meno vieläkään täydellistä ollut, mutta oli silti kiva huomata että on sitä edistystäkin tapahtunut. 

                                  

Tänään pääsin liikuttamaan T:een. Verkkailtiin pitkään tehden erikokoisia ympyröitä, taivuttelin ja etsin rentoa ravia. Tehtiin myös paljon siirtymisiä, alkuun pyähdyksestä raviin ja käyntiin, vaihtaen aina järjestystä tai tehden muutaman peräkkäin. Pyrin saamaan siirtymiset tasaisena  ja rentona joka kerran, ongelmia tuli ravista käyntiin siirryttäessä, koska en pysynyt itse riittävän rentona ja enkä ottanut pidätteitä kunnolla istunnalta. Kun sain istunnan paremmin kasaa, alkoivat myös siirtymiset onnistua. Kun olin tyytyväinen siirtymisiin lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon.

Ohjelmassa on vielä illalla maasto siskon kanssa ja mahdollisesti menen kuvaamaan ja nostelemaan puomeja äidille ja Sarille.

Wiku ja Sole nauttimassa vihreetä

#7 Tieto lisää tuskaa...

... Vai miten se menikään. Mussa asuu pieni perfektionisti, joka nostaa päätään aina välillä. Ratsastuksessa se ei aina ole ihan hyvä juttu, että pyrkii täydellisyyteen. Tapoja on niin monta, mistä tietää mikä niistä on se oikea? Asioita hankaloittaa myös se, ettei hevoset on yksilöitä. Mitäs sitten, kun on vain yksi toiminta tapa ja se ei yksinkertaisesti sovi hevoselle? Hevonen joka kieltää esteelle, koska sitä pelottaa, pitäisikö se hakata siihen paikkaan? Oppisihan olemaan kieltämättä. EI, se ei ole ratkaisu, hevonen ehkä pelkää silloin ratsastajaa enemmän, kuin tilannetta. Entä kun hevonen pelkää enemmän tilannetta, kuin ratsastajaa? Oli kyseessä esteet, tai mikä tahansa tilanne, kun 400kg eläintä yrittää pakoon, ollaan me ihmiset todella pieniä. Eikö siis olisi parempi rakentaa luottamus hevoseen, jolloin pelottavassakin tilanteessa hevonen luottaisi ratsastajaan? Kyllä ja tähän itsekin pyrin. Mutta entä jos hevonen onkin vaan ihan possu? Mitä silloin tehdään? Vaihdetaanko hevonen, rangaistaanko sitä, etsitäänkö syitä vai todetaanko, että hevosella oli vaan tänään huono päivä?

Uskon vahvasti siihen, että jokainen on syntyessään tyhjä paperi tai pala savea, valintamme ja kokemamme asiat muokkaavat meistä sitä mitä olemme, sekä se mitä haluamme olla. Lähden tästä myös jokaisen eläimen kohdalla. "Ongelma"eläinten kanssa, on katsottava peiliin, mitä on itse tehnyt väärin, miten voi muokata omaa käytöstään ja tapojaan parantaakseen eläimen tilannetta. Kaikki olemme vain ihmisiä, eli teemme virheitä, olisihan se hienoa jos ei koskaan tekisi. Virheet opettavat, valitettavaa kuin se onkin. Toki eläimistä, kuten ihmisistäkin löytyy niitä joiden päässä on jotain vikaa, mutta onko se niiden vika? Tällöin pitää vain keksiä erillainen tapa toimia, se ei välttämättä ole se yleisin tai helpoin, mutta jos se toimii, niin miksi ei, kannattaa ainakin kokeilla.


Kerään kokemusta ja koetan imeä itseeni kaiken pesusienen lailla. Ratsastajana pyrin kokeilemaan vähän kaikkea ja poimimaan niistä itselleni ja hevoselleni sopivat tavat toimia, mutta myös vaihtoehtoisia tapoja jollekkin toiselle hevoselle. Tälläkin hetkellä katselen eri ihmisiä hyppäämässä, koska istuntani ei ole hyvä ja häiritsen hevosta. Okei, ongelmaa aiheuttaa myös pelkoni esteillä, mutta silti katselen muiden tekniikkaa, etsin virheitä ja miten niitä on korjattu, jotta voin soveltaa niitä omaan hyppäämiseen. Valmentaudun ja hyppään säännölliseti jotta pääsen tavoitteeseen, pyrin kuvaamaan aina edes jonkun pätkän, nähdäkseni mitä teen oikein ja mitä väärin. Koulua mennään samalla tarmolla, nyt kun työt loppuivat toivon että pääsen valmentautumaan myös Lissun ja äidin opissa useammin. Olen erittäin onnellinen että mulla on kolme osaavaa valmentajaa, jotka osaa käsitellä mua ja mun hassua päätä, vieden mut kohti tavoitteitani.

#6 Kisoissa

Morjes! Viikonloppu meni taas mukavasti kisoissa, tosin itse kilpailin vain sunnuntaina Satakuntacupin ensimmäisissä koulukisoissa. Mutta ensi launtaihin! Käytiin siis katsomassa Urjalassa kummajaisia, kummajaiset ovat suomenhevosille tarkoitetu kilpailut, joissa kilpaillaan koulussa ja esteillä. Kilpailemassa oli toinen toistaan hienompia hevosia, joita kuolata. Urjalaan on aina mukava mennä, kaikki ovat hyvällä tuulella ja tsemppaat toisiaan vaikke välttämättä tuntisikaan toista. Monen kanssa jäätiin vain juttelemaan hevosista ja kisoista, enkä heistäkään tuntenut kuin muutaman. Vietettiin mukava päivä kisoja katsellen ja minä kameran kanssa heiluen. Käytiin hakemassa mulle myös uudet saappaat, kun vanhani menivät taas rikki. Kuolasin noita saappaita viikon ennkuin päästiin sovittamaan ja hakemaan omat kotiin. Kiitokset Viljarin henkilökunnalle hyvästä ja mukavasta palvelusta!

Kuva lainattu: suomenratsutarvike.fi

Sunnuntaina lähdettiin Huittisiin Sakuntacupin kuolukisoihin. Me ei verkattu lähes lainkaan, vasta kilpailukentän päädyssä omaa vuoroa odotellessa.. Ai miksi? Maneesissa oli vähän jännää ja mä koin turhaksi törmäillä 7 muun ratsastajan kanssa, Wiku kuitenkin tuntui kivalta, joten toivoin ettei se keksisi radallekaan mitään typerää. Radan näette videolta linkki --> Wiku HeB:0 2009 Jälkeenpäin olen rataan tosi tyytyväinen, vaikka sunnuntaina olin tosi pettynyt, en saanut apuja läpi nopeasti ja nostettiin väärä laukka. Prosentteja saatiin kuitenkin 62.8% ja päästiin jaetulle 5. sijalle.

#5 Valmennuksen jälkeen

Hei! Torstaina oli siis taas estevalmennus, tehtävänä toimi sama rata kuin viimeksi, mutta lisäsimme kapean lankun 2 ja 4 esteen väliin. Tein nopean omatoimisen verkan, lämpimän kelin takia otin todella kevyesti. Otettiin 3-5 hyppyä, jotka sujuivat hyvin. Valmennuksen pääpaino oli "kummitusesteillä" ja vaihtuvilla esteillä, eli esteiden alle lisättiin pelokkeita, kuten kukkia, pressuja ja muovisia kansia. Aloitimme hyppäämällä radan keraan ja sen jälkeen joka kierroksella jonkun esteen alle lisättiin jotain uutta, välillä niiden paikkoja vaihdellen. Tarkoituksena oli siis totuttaa molempia hyppäämään erilaisia ja muuttuvia esteitä, jottei kisoissa tulisi yllätyksenä mitään. Oma tehtävä oli taas istua hiljaa, jalka kiinni, mutta olla hereillä ja valmiina jos Wiku epäröisi estettä. Monesti epäröin itse ensimmäiselle, jolloin hypystä tuli huono, kun jäin pitämään liian pitkäksi aikaa, sekä jäi puskemaan. Seuraavalle kuitenkin kokosin itseni ja ratsastin paremmin. Viimeisillä radoilla pysyin melkein joka esteellä pystyssä ja rentona.

Lähdimme heittämään lyhyen maaston, jonka aikana valmentaja nosti esteitä ja vaihtoi "kummitusten" paikkoja. Tarkoituksena oli luoda kisatilanne, jolloin ei voida määrittää mitä esteiden alla on, sekä muutenki ratsastaa kuten kisoissa. Tämä onnistui ihan ok, muuta huono tie ja hölmöily tuli tehtyä, sekä sukeltelin jälleen parilla esteellä. Videolla näkyy viimeinen rata, jossa ajoin Wikun ensimmäiselle esteelle liikaa, tultiin pohjaan ja sukellus. Muu rata sujui kelvollisesti, kun taas viimeiselle esteelle jäin roikkumaan vähän ohjaan ja tultiin vähän laakan.

Perjantaina suunnittelin tekeväni kevyttä jumppaa, mutta hartiani oli niin jumissa, etten saanut vasenta kättäni pysymään mukana. Alkuun tein voltit jokaiseen kulmaan, seka kolmikaarista, jonka kaarteisiin tuli voltti. Tässä en saanut vasemmalta apuja läpi käden takia, joten siirryin tekemään siirtymisiä. Työskentelin lävistäjillä, tein lyhyiden sivujen keskelle pysähdykset ja lävistäjille 3 tai 5 askelta käyntiä. Pyrin ratsastamaan pelkällä istunnalla ja saamaan rentoja pysähdyksiä, joissa kaula pysyy alhaalla. Wiku pysyi rauhallisena ja rentona lähes jokaisessa siitymisessä raviin, mutta käyntiin tai pysähdykseen siirryttäessä jännityi helposti. Lähdin korjaamaan pitämällä käsen mahdollisimman pehmeänä. Muutaman kierroksen jälkeen tuli enemmän tasaisia, kuin jännityneitä siirtymisä. Laukassa jatkoin lävistäjillä, otin ensin noin viisi lävistäjää suuntaansa, jolloin lävistäjän lopussa siirsin raviin ja yritin saada renon siirtymisen, jossa kaula ei nouse liikaa. Tehtävä sujui paremmin kuin ajattelin, muutaman ympyrän jouduin ottamaan rauhoittaakseni laukkaa, mutta Wiku oli silti kokoaja rento. Loppuun otin muutaman lävistäjän jolloin siirryin laukasta käyntiin. Joka kerran tuli muutama raviaskel, mutta näissäkin koitin pysyä pehmeänä ja saada rauhallisen siirtymisen. Kun saatiin yksi tosi hyvä siirtyminen, otin muutaman kierroksen reipasta lakkaa maneesia ympäri, siirsin käyntii ja lähdettiin kävelemään maastoon. Positiivinen fiilis, mutta odotan niin paljon, kun muutaman viikon päästä pääsen taas hierojan pöydälle.