#62 Ypäjä 2. lähijakso

Huh mikä viikko! Töitä, koulua, vähän lisää töitä ja ankaraa muuttamista.

Lähdin viime maanantaina (22.10) töiden jälkeen kohti Ypäjää. Tällä kertaa ilman hevosta, osittain hankalan kuljettamisen takia ja koska mulla on kaikki paitsi 2 rata tehtynä ratsastuksista. Se antaa vapautta liikkua enemmän, mutta olihan se hiukan tylsää, kun virallista koulua on vain muutama tunti päivässä, ilman ratsastuksia. Tiistaina lähdin aamutuntien jälkeen kohti Lietoa, ratsastamaan ensimmäisiä "oikeita" asiakashevosia. Alleni sain todella kivan tamman, josta on tullut vähän haastava ratsastaa rikottuaan leukaluunsa jokunen vuosi sitten. Kun oikea pohje meni läpi, oli mamman kanssa todella kiva tehdä töitä. Toisena oli nuori suokki, hauska tapaus tämäkin. Hänestä vähän enemmän, jos saadaan kaikki menemään nappiin ja polle omaan pihaan treeniin.

Keskiviikkona oli ensimmäiset ihan kunnon teoriat, aiheena tuotteistaminen. Merkonomin papereista on sikäli hyötyä, ettei niinkään uutta tietoa tullut. Enemmänkin vinkkejä, kuinka niitä oppeja voi soveltaa. Paukutettiin kahden päivän tunnit yhteen, jotta päästiin lähtemään torstaina aikaisemmin. Pääsin luokkalaiseni mukaan, kun hän lähti valjakko valmennukseen Loimihakaan. Tarkoitukseni oli lähinnä kuvata, mutta loppupeleissä seisoin kärryjen takana groomina. Pelottavaa, mutta aika siistii!

Loimihaan sika, tuli hirveä ikävä meidän Vilhoa <3

Mulla on opiskeluissa se ongelmana, että hyppäsin suoraan toiselle vuodelle, eli mulla on kaikki ekan vuoden opinnot tekemättä. Niiden osalta on hankala saada apua, kun ei ole mitään hajua mistä ja keneltä niitä pitää kysellä. Koetan parhaillaan saada toimistolta kiinni jonkun, joka osaisi auttaa eteenpäin. Periaatteessa saan kaikki näytöt kyllä tehtyä, mutta kun kerran koulussa on, olisi kiva oppia ne asiat kunnolla, eikä vain päästä läpi näytöistä.

Ekalla jaksolla suoritin esittämisen, lastaamisen ja perusratsastuksen näytöt. Nyt viimeksi esterata 1, C-merkin ja KN kouluohjelman. Toivon todella, että arvioinnissa on käynyt virhe, sillä sain 1 radasta vain 2.75 ja esittäminen oli kuitenkin 5, joka meni omasta mielestäni penkin alle. Heitän saman tien hanskat tiskiin, jos tuolla radalla ei saanut edes sitä vaadittua 3:sta, ellei sitten tule todella hyviä perusteluja että miksei.

Torstai aamuna oli opetusharjoituksia, jokainen piti n. 20-30min tunnin. Joka sisälsi joko alkuverkan ja työskentelytehtävän, tai toisen työskentelytehtävän ja loppuverkan. Mulle tuli ekan ryhmän loppuverkka. Tiedän että olen turhankin itsekriittinen, mutta yllätyin kuinka positiivista palautetta sain. Korjattavaa ja opittavaa on paljon, mutta nosti hiukan itsetuntoa, kun ei ollutkaan ihan paska. Teetin lumiukko-kuviota, tehtävä on hiukan liian haastava heC tasoisille tuntilaisille, mutta tälle ryhmälle se oli ihan toimiva. Saisin selittää tehtävät yksityiskohtaisemmin, olla enemmän vuorovaikutuksessa ratsastajien kanssa, sekä kehua paremmin. Kehuminen on näistä se vaikein opetella. Kiitän kyllä, kun menee hyvin, mutta saisin olla vielä positiivisempi.

Ratsastin itse toisessa ryhmässä ja sain koululta lainaan ratsun. Ihan törkeen magee hevonen! Olin ihan myyty, kun otettiin ekat siirtymiset, hiukan oli hepassa laatua. Pikkasen harmitti, ettei yhtään päässyt testaamaan mitä sillä olisi ollut tarjota. Jokaisen tunnista sai itsellekin vinkkejä, muutaman tehtävän ja vähän suuntaa mitä kannattaa ja mitä ei.


Loppu viikko onkin laitettu kämppää kuntoon ja muutettu. Viime yö nukuttiin vihdoin yhdessä omassa uudessa kodissa. Vielä on kaikki levällään ja mulla puolet omaisuudesta porukoilla, mutta pikku hiljaa. Niisku on toistaiseksi saikulla impparin takia, katsellaan loppuviikosta voidaanko alkaa taas liikuttaa. Joka on toisaalta ihan hyvä, muuten loppuu vuorokaudesta tunnit.


Millaisia postauksia haluatte lukea Ypäjältä ja opintojen etenemisestä? Kommenteihin saa muutenkin heittää vinkkiä, miten voisin lähteä blogia kehittämään.

ps. kilpailukalenteri on myös päivitetty

#61 Ongelman ratkaisu, vai sen kiertämistä?

Usein keskustellaan ja tulee muuten mietittyä onko tuossa touhussa mitään järkeä. Niin omassa, kuin muiden tekemisissä. Onko tusta kuolaimesta tai remelistä muka jotakin hyötyä?  Pitäiskö vain oppia ratsastamaan, eikä selitellä. Niiskun kanssa on taas joutunut pohtimaan johtuuko ongelmat hevosesta, historiasta vai ihan pelkästään siitä, etten itse osaa. Vai onko se sittenkin näiden kaikkien summa..?

Niiskulle on todennäköisesti joskus tapahtunut jotakin, kaulan lihaksissa on epäsymmetrisyyttä, joka aiheuttaa mm. pään viskomista. Hevonen siis on tai on ollut kipeä. Lähdettiin purkamaan tätä ratsastuksella, tasaisempi käsi, jalka, istunta. Ympyrällä keskittyen vain tasaisuuteen. Soviteltiin muutamia kuolaimia, parhaaksi todettiin oliivi kolmipala, jolla mennään edelleen, jos kuolaimet on suussa. Tämä tuottikin tulosta, opittiin tuteman toisemme paremmin. 

Niisku saunoo säännöllisesti, jotta lihakset saadaan pidettyä mahdollisimman rentoina. On mukavampi tehdä töitä, kun kroppa toimii. Myös lihakset pääsevät rekentumaan oikeisiin paikkoihin, kun mistää ei kinnaa vastaan.

Ollaan kokeiltu myös martsaa, kuminauhaa ja gramaaneja. Kuminauha ei toiminut ratsastaessa lainkaan, hevonen hermostui vaan entisestään. Gramaanit taas toimivat hyvin, pelivaraa on enemmän ja hevonen on tyytyväinen, kun sai pitää kaulan alempana. Apuohjat eivät kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu. Näistä opittiin yhdessä missä menee hevosen kipurajat ja vielä paremmin tekniikat pään viskomisen keskeyttämiseen. Muistutteli myös ulkoapujen tärkeydestä.

Tällä hetkellä paras ratkaisu on ollut kuolaimettomat. Niisku on paljon tyytyväisempi ja rauhallisempi, se myös likkuu mielettömän hyvin. Liikeessä on helpompi istua, kun ravissa on joustoa ja on edes jonkin näköinen tuntuma. Alkuun Niisku painoi kädelle todella vahvasti, ollaan kuitenkin päästy tekemään töitä asian eteen. Vielä se saa nousta kilometrin verran ylös, mutta suunta on oikea. Vauhtia on toisinaan liikaa, se tulee kuitenkin hyvin takaisin, kun muistaa itse käyttää niitä vatsalihaksia. 

Sama pätee hypätessä, kun minä rauhoitun ja muistan istua, tulee Niisku hyvin alle ja hyppää tasaisemmin. Hypätessä ollaan tehty pelkästään tekniikkaa pienellä tehtävillä. Tarkoituksena vain saada hevonen pysymään rauhallisena apujen alla. Tämän viikon estetunnin jälkeen teki jo mieli nostaa hiukan tehtäviä. Vielä ei ole sen aika, on kuitenkin mukava huomata kuinka yhteistyön kehityy kerta kerralta. 

Viimeksi oli testissä kuolaimeton + kuolain yhdistelmä, joka toimi megahyvin. Niisku pysyi rauhallisena kun suussa ei ollut liikaa painetta, mutta nousi edestä helpommin ylös. Tällä yhdistelmällä ja kuolaimettomalla mennään toistaiseksi. Päästään tekemän tehtäviä ja samalla opetetaan uudelleen kuolaimeen. Yhteistyö on kaiken a ja o tämän kanssa, on hieno ja turhauttavaa päästä työskentelemään Niiskun kanssa. Hevonen kehittyy koko ajan lisää, samalla kun minä opin uutta. 

Tästä tulee vielä hyvä! 

#60 Kisoja ja kommeluksia

Huh! Viimeiset puolitoista viikkoa on ollut yhtä hullunmyllyä.

Mies pääsi myös edustamaan, hevosihmiset on kuulemma vähän outoo porukkaa :D harrastuksena kullakin

22.9 oltiin Zilpalla kisoissa, Niiskun kanssa tavoiteltiin hyväksyttyä tulosta ja katseltiin kuinka se toimii. Verkan alussa Niisku oli ihan super hyvä! Hiukan se jännittyi kun kavereita meni ohi. Saatiin hiukan yli 60% tulos mikä oli paljon enemmän, kuin odotin. Neiti käyttäytyy kiltisti kisapaikalla, eikä sen suuremmin tarvinnut hävetä.
Wikun kanssa mentiin vain heB, kun oli kaksi muuta hevosta mukana. Meidän paras rata, pystyin jopa pätkittäin oikeasti ratsastamaan jännityksestä huolimatta. En varmaan ikinä ole ollut niin tyytyväinen radan jälkeen.

eikö päästäs jo kotiin? jooko..

Mun piti aloittaa pari viikkoa sitten Turussa opiskelut harrasteohjaajaksi. Tuli kuitenkin muutama muuttuja ja päädyin aloittamaan opinnot Ypäjällä. Olen ryhmäni ainoa tänä syksynä aloittanut, alkuun oli hiukan orpo olo, kun muut tunsivat toisensa. Mut otettiin kuitenkin hyvin mukaan ja porukka on kaikkineen huippua. Wiku oli mulla mukana ja käyttäytyi hyvin. Hiukan sitä stressasi, kun ei päässyt pihalle ennen iltaa. Mulla oli koulu- ja estetunti, torstaina pääsin suorittamaan ekan ratsastuksen näytön, sekä esittämisen ja lastaamisen näytöt.

Niisku pääsi kentälle availemaan paikkoja. Hirvikärpäset veks, niin pääsis maastoon...

Vauvva reenaa

Perjantaina tein osoitteen muutoksen, tänään maanantaina asun virallisesti poissa kotoa, ihanan mieheni avokkina! <3  Jännää! Perjantaina oli myös työhaastattelu ja sain vihdoin "oikeita"töitä. Sekä Punkku pääsi aloittaman ratsun uraa, mielettömän reipas 3v! Edes ekat askeleet eivät herraa hetkauttaneet. Vähän meni pupu pöksyyn, kun näki mut peilistä, mutta siitäkin selvittiin ilman suurempaa härdelliä.

Sunnuntaina käytiin myös katsomassa yhteistä asuntoa

Ei tartte olla niin ihmeellistä, ollakseen hyvää!

Lauantaina oltiin Myrkyssä 2-tason kisoissa. Mentiin eka 2-tason heA, joka oli vielä kaiken huipuksi FEI:n ohjelma (joka pitää mainita, koska se on kuulemma joku juttu nykyään) Sää oli jälleen mitä mielenkiintoisin, mikä teki Wikusta hiukan kuuron avuille. Onneksi se ei enää nykyään säiky niin hirvittävästi. Videolta rata näyttää oikeastaa ihan hyvältä, mutta tunnen persustan alla oli kaikkea muuta. Olin todella pettynyt suorituksen jälkee, tuntui etten saanut radalla mitään irti. Katseltiin verkkaa hetken aikaa, ennen kuin otettiin Wiku ulos. Ehdin jo siinä välissä masentua, kun kilpakumppaneilla oli toinen toistaan hienompia hevosia ja minä sielä joukossa pienen ponin kanssa. Ponista löytyy ehkä sittenkin vähän talenttia, huononakin päivänä sijoituttiin luokan puoliväliin, vaikka taso oli ihan riittävän kova. Vielä saadaan paljon treenata, jotta päästäisiin sijoituksiin kiinni. Prosenttit oli yhteensä karvan yli 60%.

Kamalaa kun tapahtuu paljon lyhyessä ajassa. Mietin pitkään yritänkö jakaa asioita eri postauksiin, mutta totesin tämän helpommaksi tällä erää. Jatkoa ajatellen, olisiko mukavampi lukea postaus aihe kerrallaan, vai onko nämä kootut teokset ihan okei, aina välillä?