#59 Torstai toivoa täynnä

Tulessani kotiin ilmoitin, että kuukauden päästä kisataan jos ponit toimii. Ja nehän toimii! Molemmat hevoset oli eilen todella kivoja ratsastaa. Niiskun laukannostoissa riittää enää pieni ääniapu, istunnan lisäksi. Sovitin Niiskulle myös toista satulaa, kun se tuntui olevan hiukan kärttyinen vyötä kiristäessä. Tänään varmaan molemmat, mutta ainakin Niisku pääsee vielä "saunaan" jotta selkä olisi kunnolla vetreä kisoissa. Harmittaa, ettei tuo edellinen penkki ole välttämättä se paras. Mun on nimittäin siinä helpompi olla! Niiskulla on kiva ravi istua, kun se liikkuu kunnolla. Mutta se on kuitenkin sen verran isoa, että saan sielä ihan tehdä töitä pysyäkseni tasapainossa. Ongelmallisinta on pitää oma istunta tasaisena myös silloin, kun pää on levoton, eikä takajalatkaan ole mukana.  Niiskun kanssa tehdään tänään rata vielä kerran ja treenataan lopputervehdystä. Muuten paketti alkaa olla niin kasassa, kuin voi olla. Toivotaan ettei kisapaikka aiheuta liikaa jännitystä kummallekkaan.

oo! Omenaa?

Wikun kanssa tehtiin eilen kuulemma yksi parhaista radoista ikinä. Poni oli alkuun tosi tahmea ja oli hankalaa saada jalat mukaan. Tehtiin korostettuja kokoamisia ja siitä lähetys eteenpäin. Wiku kokosi yllättävän hyvin ja tulikin melko nopeasti takaisin avuille. Koko ajan sai keskittyä ratsastamaan tosissaan, jotta aktiivisuus säilyi. Mutta oli se pätkiä todella hieno! Jos joskus saataisiin se esitettyä myös kisoissa. Kuski joutuu siis hakeutumaan jollekkin rentoutusmis-kurssille, jotta myös kisoissa olisi omat jalat ja pää toiminnassa.. Wiku pääsee tänään hyppäämään. Verkkaan siirtymisillä jotta saan sen kunnolla herkistettyä jalalle, muuten asetukset toimii

Illalla onkin tekemistä! Kahden hevosen alustava letitys, puunaus, varusteiden putsaaminen ja auton pakkaaminen. Niiskun varusteet ehdin toivottavasti putsaamaan ja harjan letittämään, ennen valmennusta. Ja Wikun sitten valmennuksen jälkeen, toivottavasti se ei hirveästi veny.. Ehtisin nukkuakkin vähän

Keskiviikkona pääsin leikkimään metsästäjän vaimoa, kun lähdettiin treenaamaan koiraa miehen kanssa. Ihan fine jos ne kaikki 8 hirvikärpästä pysyisi kokonaan poissa, punkeista puhumattakaan. Alkuviikosta kävi ell rokottamassa ja ultraamassa. Edelleen ollaan kantavana ja kesällä syntyy Valon pisara (ehkä tamma!)

#58 Henkiin herätys

Hei vaan! Siitä onkin hävyttömän pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Valmistuin kesän alussa merkonomiksi, lähdin eurooppaan hevoshommiin, pidettiin miehen kanssa viikko lomaa Saksassa. Tulin kotiin ja aloitan koulun, tallissa on uusi hevosystävä ja työnhaku on päällä. Työskentely ulkomailla oli melkoinen kokemus ja suosittelen lähtemään, jos mahdollisuus on. Ulkomaat on mun osalta nyt nähty ja keskityn täydellä höyryllä elämääni Suomessa.

Wiku sai viettää leppoisia lomapäivä laumassa laiduntaen lähes koko kesän. Nyt ollaan hiljalleen palattu takaisin töihin. Poni tuntui aluksi todella piskuiselta, mutta melko nopeasti löydettiin taas yhteinen sävel. Lihakset ehti valitettavasti lomailun aikana putoamaan, niitä joudutaankin rakentamaan uudestaan. Kaikkineen Wiku on kuitenkin elämäänsä tyytyväinen ja mielellään lähdössä töihin. Jos koulukiemurat tuntui aluksi hankalilta, niin hyppääminen oli ihan super siistiä! Poni tuntui tosi hyvältä ja tutulta, voimaa ja treeniä tarvitaan toki paljon, mutta kivaa oli. Odotellaan innolla pakkasia, jotta päästään hirvikärpäsistä eroon, en edes haaveile maastoilevani ennen sitä. (Oikeasti joudun odottamaan kevättä, kun eihän täälä mitään lunta ole ja pohjat ovat umpijäässä)

Uusi hevosystäväni on Niisku, 11-vuotias Hannover- tamma. Niisku on super herkkä, jonka kanssa tulen taatusti oppimaan tasaisen käden ja istunnan. Matka on vielä pitkä oikeille kilparadoille, mutta tässä tammassa on sitä jotakin. Kapasiteettia riittää myös esteille, jos vaikka pääsisin silläkin saralla kehittymään tulevaisuudessa.  Viime viikolla oli meidän ensimmäinen valmennus, ohjeeksi saatiin tehdä ihan perus juttuja, väsyttämättä hevosta. Myös Niiskun kanssa kerätään lihasta, sekä etsitään luottamusta. Se on kiltti ja tekee reippaasti töitä, mutta luottamus ratsastajaan on heikko. Muutaman viikon päästä mennään kuitenkin katsomaan, kuinka neiti käyttäytyy kisapaikalla.

Parin viikon päästä on tosiaan kilpailut. Niiskun kanssa mennään kokeilemaan heC, sen suurempia tavoitteita ei ole asetettu. Katsotaan kuinka tamma toimii vai toimiiko ollenkaan, sen pohjalta mietitään miten keväällä jatketaan. Wikun kanssa mennään HeB:0, yritän kasata itseni ja mennä radalle vain fiilistelemään. Vaikka poni tuntuu kivalta, ollaan kaukana siitä mitä oltiin vielä alku keväästä.

Mulle kuuluu hyvää, ympärillä on paljon elämää ja odotan innolla mitä tulevat kuukaudet tuovat tulessaan. Koirakuume on valtaisaa, alustavasti oli kasvattajan kanssa puhetta tulevista pentueista. Jos kaikki menee suunnitellusti, mulla on ensi kesänä ihan oma pentu! Innostuin keväällä uudestaan käymään salilla, nyt kotiin tultuani hain uuden kausikortin. Toistaiseksi treenaaminen maistuu oikein hyvin, ote koko hommaan on myös terveempi. Aikaisemmin lähdin salille valtavasta näyttämisen tahdosta ja ulkonäköpaineista. Nyt lähden vain omaksi ilokseni.