perjantai 21. syyskuuta 2018

#59 Torstai toivoa täynnä


Tulessani kotiin ilmoitin, että kuukauden päästä kisataan jos ponit toimii. Ja nehän toimii! Molemmat hevoset oli eilen todella kivoja ratsastaa. Niiskun laukannostoissa riittää enää pieni ääniapu, istunnan lisäksi. Sovitin Niiskulle myös toista satulaa, kun se tuntui olevan hiukan kärttyinen vyötä kiristäessä. Tänään varmaan molemmat, mutta ainakin Niisku pääsee vielä "saunaan" jotta selkä olisi kunnolla vetreä kisoissa. Harmittaa, ettei tuo edellinen penkki ole välttämättä se paras. Mun on nimittäin siinä helpompi olla! Niiskulla on kiva ravi istua, kun se liikkuu kunnolla. Mutta se on kuitenkin sen verran isoa, että saan sielä ihan tehdä töitä pysyäkseni tasapainossa. Ongelmallisinta on pitää oma istunta tasaisena myös silloin, kun pää on levoton, eikä takajalatkaan ole mukana.  Niiskun kanssa tehdään tänään rata vielä kerran ja treenataan lopputervehdystä. Muuten paketti alkaa olla niin kasassa, kuin voi olla. Toivotaan ettei kisapaikka aiheuta liikaa jännitystä kummallekkaan.

oo! Omenaa?


Wikun kanssa tehtiin eilen kuulemma yksi parhaista radoista ikinä. Poni oli alkuun tosi tahmea ja oli hankalaa saada jalat mukaan. Tehtiin korostettuja kokoamisia ja siitä lähetys eteenpäin. Wiku kokosi yllättävän hyvin ja tulikin melko nopeasti takaisin avuille. Koko ajan sai keskittyä ratsastamaan tosissaan, jotta aktiivisuus säilyi. Mutta oli se pätkiä todella hieno! Jos joskus saataisiin se esitettyä myös kisoissa. Kuski joutuu siis hakeutumaan jollekkin rentoutusmis-kurssille, jotta myös kisoissa olisi omat jalat ja pää toiminnassa.. Wiku pääsee tänään hyppäämään. Verkkaan siirtymisillä jotta saan sen kunnolla herkistettyä jalalle, muuten asetukset toimii


Illalla onkin tekemistä! Kahden hevosen alustava letitys, puunaus, varusteiden putsaaminen ja auton pakkaaminen. Niiskun varusteet ehdin toivottavasti putsaamaan ja harjan letittämään, ennen valmennusta. Ja Wikun sitten valmennuksen jälkeen, toivottavasti se ei hirveästi veny.. Ehtisin nukkuakkin vähän



Keskiviikkona pääsin leikkimään metsästäjän vaimoa, kun lähdettiin treenaamaan koiraa miehen kanssa. Ihan fine jos ne kaikki 8 hirvikärpästä pysyisi kokonaan poissa, punkeista puhumattakaan. Alkuviikosta kävi ell rokottamassa ja ultraamassa. Edelleen ollaan kantavana ja kesällä syntyy Valon pisara (ehkä tamma!)








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti