Me päästiin Wikun kanssa vihdoin hyppäämään torstaina. Oltiin tunnilla mukana, mutta sain tehdä aika itsenäisesti. Poni tuntui alusta asti aika hyvältä, vähän puinen vasemmalta, muttei mahdoton. Tultiin molemmissa suunissa kahta puomia, joiden välissä oli yksi laukka. Yritin keskittyä omaan asentoon, varpaat menosuuntaan, jalka hiljaa, sopiva myötäys, käsien asento ja nyrkit kohti kaulaa, ei korvia.. Muutama hyvä ja loput.. noh vähä sinne päin. Tehtävän loppuun kokosin ja ratsastin voltin. Treenataan tällä hetkellä sulkuja ja kokoamista vähän joka treenissä (eli max. kerran viikossa, jolloin ehkä ehdin talliin), niin myös nyt esteillä. Tarkoitus oli, että mun on pakko ottaa esteen jälkeen nopasti heppa takaisin avuille. Ja samalla vähän rennompi tapa treenata vaikeaa asiaa.
Toinen tehtävä oli ravista lähestyen puomi-pysty sarja siten, että esteen molemmilla puolilla oli törpäkkeet joiden välistä piti ratsastaa. Koko tehtävän vaikein osa oli sen toisen tötsä parin väliin pääseminen, oikeassa laukassa. Totesin olevani todella vino, kun Wiku vaihtoi aina esteellä laukan ristille. Poni hyppäsi kuitenkin kivalla motivaatiolla, oli menossa, muttei kuuma. Mulla oli siis liikaa aikaa keskittyä omaan istuntaan. Oli todella hankalaa olla sukeltamatta edelle ja vielä vaikeampaa olla lukitsematta kättä. Tuohon käden lukittumiseen on kiinnitettykkin huomiota reippaasti koko kevään ajan. Helpoissa tilanteissa se alkaa jo sujua ja pystyn ratkaisemaan tilanteen ranteet rentona. Kun liikkuvia paloja tulee enemmän palaan helposti vanhoihin tapoihin ja lyön ranteet lukkoon. Tällöin en pysty vaikuttamaan hevosen liikkeisiin tarpeeksi nopeasti, vaan tulen aina hiukan jäljessä käsijarru päällä. Hevosen on hankala jatkaa/palata rentoon liikkeeseen takaisin, kun ratsastaja on auttamatta myöhässä apujen kanssa. Ei auta muu kun treenata, idea alkaa sentään viimein olla hallussa. Pysty nousi 105cm, olin hämmentynyt, kun se mitattiin. Se ei pelottanut tai tuntunut pahalle, vaikka estettä lähestyttiin edelleen ravissa. Poni suoritti kyllä hienosti, ei meillä katto tule ihan kovin nopeasti vastaan kummassakaan lajissa, tuon ruunan kanssa.
Idea alkaa olla myös sulkujen suhteen hallussa, ne alkavat pikkuhiljaa sujua ravissakin. Vielä liikkeet vaatii paljon laajuutta, mutta nyt mennään jo samaan suuntaan. Satula tuotttaa vähän ongelmaa, en oikein tiedä johtuuko selän outo toiminta uudesta satulasta vai kuvittelenko vain omiani. Kun poni tulee takaisin kotiin ja jokapäiväiseen treeniin, käyn taas läpi kaikki satulat ja etsin sopivan, estepenkki onneksi on tosi jees.
