#70 Pitkästä aikaa hyppyjä

Heissan!

 Me päästiin Wikun kanssa vihdoin hyppäämään torstaina. Oltiin tunnilla mukana, mutta sain tehdä aika itsenäisesti. Poni tuntui alusta asti aika hyvältä, vähän puinen vasemmalta, muttei mahdoton. Tultiin molemmissa suunissa kahta puomia, joiden välissä oli yksi laukka. Yritin keskittyä omaan asentoon, varpaat menosuuntaan, jalka hiljaa, sopiva myötäys, käsien asento ja nyrkit kohti kaulaa, ei korvia.. Muutama hyvä ja loput.. noh vähä sinne päin. Tehtävän loppuun kokosin ja ratsastin voltin. Treenataan tällä hetkellä sulkuja ja kokoamista vähän joka treenissä (eli max. kerran viikossa, jolloin ehkä ehdin talliin), niin myös nyt esteillä. Tarkoitus oli, että mun on pakko ottaa esteen jälkeen nopasti heppa takaisin avuille. Ja samalla vähän rennompi tapa treenata vaikeaa asiaa.

Toinen tehtävä oli ravista lähestyen puomi-pysty sarja siten, että esteen molemmilla puolilla oli törpäkkeet joiden välistä piti ratsastaa. Koko tehtävän vaikein osa oli sen toisen tötsä parin väliin pääseminen, oikeassa laukassa. Totesin olevani todella vino, kun Wiku vaihtoi aina esteellä laukan ristille. Poni hyppäsi kuitenkin kivalla motivaatiolla, oli menossa, muttei kuuma. Mulla oli siis liikaa aikaa keskittyä omaan istuntaan. Oli todella hankalaa olla sukeltamatta edelle ja vielä vaikeampaa olla lukitsematta kättä. Tuohon käden lukittumiseen on kiinnitettykkin huomiota reippaasti koko kevään ajan. Helpoissa tilanteissa se alkaa jo sujua ja pystyn ratkaisemaan tilanteen ranteet rentona. Kun liikkuvia paloja tulee enemmän palaan helposti vanhoihin tapoihin ja lyön ranteet lukkoon. Tällöin en pysty vaikuttamaan hevosen liikkeisiin tarpeeksi nopeasti, vaan tulen aina hiukan jäljessä käsijarru päällä. Hevosen on hankala jatkaa/palata rentoon liikkeeseen takaisin, kun ratsastaja on auttamatta myöhässä apujen kanssa. Ei auta muu kun treenata, idea alkaa sentään viimein olla hallussa. Pysty nousi 105cm, olin hämmentynyt, kun se mitattiin. Se ei pelottanut tai tuntunut pahalle, vaikka estettä lähestyttiin edelleen ravissa. Poni suoritti kyllä hienosti, ei meillä katto tule ihan kovin nopeasti vastaan kummassakaan lajissa, tuon ruunan kanssa.

Idea alkaa olla myös sulkujen suhteen hallussa, ne alkavat pikkuhiljaa sujua ravissakin. Vielä liikkeet vaatii paljon laajuutta, mutta nyt mennään jo samaan suuntaan. Satula tuotttaa vähän ongelmaa, en oikein tiedä johtuuko selän outo toiminta uudesta satulasta vai kuvittelenko vain omiani. Kun poni tulee takaisin kotiin ja jokapäiväiseen treeniin, käyn taas läpi kaikki satulat ja etsin sopivan, estepenkki onneksi on tosi jees.

 Lapsi kasvaa ja komistuu! <3 Niiskua yritetään edelleen tiineeksi ja Nappi on ollut tosi kiva. Ollaan nyt pari edellistä kertaa saatu nappulat oikoseen ja olen päässyt oikeasti vaikuttamaan. Muutama viikko sitten älysin ekan kerran hevosen selässä, ettei viime kesä ehkä ollutkaan ihan turha. Tuon asian tajuaminen on askel parempaan, tai ainakin halua uskoa niin

#69 Avainsana

Haaveilen levelin nostosta Wikun kanssa. Tällä kaudella on tarkoitus kilpailla heA ratoja ja saada niihin rutiinia. Kehittää lisäyksiä ja rentoutta, myös radalla. Isoin ongelma on oma jännittäminen, verkassa kaikki on super hyvin, mutta radalla lamaannun enkä enää ratsasta. Osa siitä on rutiinin puutetta, mutta enimmäkseen jännitystä ja epäonnistumisen pelkoa. Siitä syystä mielummin kisaan noilla nuorilla ja projekteille. Paineita ei ole, usein haetaan vaan tulosta ja ollaan näyttämässä paikkoja. Wikun kanssa taas on tunne, että pitää pärjätä ja todistaa omaa, sekä ponin osaamista. Onko muiden mielipiteellä sitten oikeasti väliä?.. No ihan tosissaan ei ole! Ja ne joita kiinnostaa tietävät millainen eläin mulla on alla ja niitä muita ei kiinnosta pätkän vertaa.

Oon opetellut ottamaan asioita rennommin. Vieläkin otan asiat liian vakavasti tai henkilökohtaisesti, mutta luulen, että suunta on vihdoin oikea. Kun talvella kävin moikkaamassa Wikua ylläpitokodissa, en uskaltanut ratsastaa sitä. En halunnut olla enää pettynyt, kun yhteistyö ei toimikkaan. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin touhuamaan ponin kanssa. Taisi olla eka kerta, kun mun oli tarkoitus kiivetä ponin kyytiin. Laittaessani sitä kuntoon se oli levoton ja tuiski hännällä. Soitin äidille itku kurkussa, ettei ponilla ole kaikki hyvin. Pelkäsin alkuun, että Wiku ahdistuu minusta ja on siksi niin levoton. Kävelyttäessäni ponia maneesissa, muistin miksi sen kanssa teen töitä. Se oli sellainen kliseinen "löydettiin kadonnut yhteys" momentti. Epämukavasta olosta huolimatta poni seurasi ja luotti muhun. Siitä hetkestä asti, oon asennoitunut Wikun kanssa tekemiseen eri tavalla. Päästin oikeasti irti paineesta pärjätä. Vieläkin se tunne hiipii välillä tajuntaan, mutta pyrin tunkemaan ne tunteen tiukasti takaisin maanrakoon. 

Olen muillekkin toitottanut, että mitä järkeä harrastaa, jos se ei tunnu hyvälle? Joko pitää lopettaa, tai keksiä, kuinka asia korjataan. Tauko talvella teki mulle hyvää, mutta veri vetää edelleen hevoseten luo. Ei ole järin helppoa oppia ajattelemaan asioita vähemmän kriittisesti. Mutta se tie täytyy vain kulkea, jotta joskun opin nauttimaan elämästä. Enkä jatkuvasti pelkää virheitä ja epäonnistumisia. Mä uskon, että mulle tää on se avainsana, ainakin tällä hetkellä. 

Tää postas vähän karkasi käsistä. Toivottavasti se kuitenkin herättää jotakin ajatuksia

#68 Lomalainen

Tai ainakin hevoseni on! Wiku nauttii laitumista muun lauman kanssa "mökillä" ja Niisku on miehelässä. Mä sen sijaan paiskin lähinnä töitä.

30.5 oltiin Wikun kanssa kisoissa, 2-tason heA. Oon päivään tosi tyytyväinen, kaikki meni niin kuin piti. Prosentit meni yli 60 ja samalla korotettiin viimevuoden tulosta samalta radalta, samalla kentällä. Poni oli rauhallinen koko reissun, eikä maha oireillut! Nyt poni saa laiduntaa ja lomailla, joitan tunteja se tekee ja mä käyn sitä liikuttamassa aina, kun pystyn. Vaikka sille massaa halutaankin, ei sen sovi ihan lihapullaksi muuttua kesän aikana! Tarkoituksena on katsella kesälle muutamat kisat ja valmennuksia, jos työt sen sallivat.

Niisku, mun pieni murheenkryyni.. Hänelle on uusi koti tiedossa, tuttavan tallissa. Nyt toivotaan, että kaikki menee nappiin ja saadaan Niisku tiineeksi, jonka jälkeen se pääsee muuttamaan uuteen kotiin. Sen aikaa ratsastelen sitä kotona ja puuhaillaan yhdessä. Harmittaa suuresti ja jokaisen hyppäämisen jälkeen vielä enemmän. Tuo tamma kiikutti mut hienosti yli 105cm okserista korvat hörössä, vaikka itse jäädyin totaallisesti matkalla ja yritin pysyä mukana. Oon saanut ihan hirveästi itseluottamusta Niiskun myötä, olisi ollut ihan super hienoa päästä joskus kilpakentille sen kanssa. Harmittaa, mutta josko sen varsasta tulisi aikanaan yhtä hieno ja luotettava ratsu.

Hypättiin aika ahkerasti ennen hevosten muuttoa, pääsin hyppäämään myös Napilla. Oli hauska nähdä, kuinka tamma innostui esteiden noustessa ja oli ihan hommassa mukana, vaikka alkuun ei olisi huvittanut. Loppuraveista ei meinannut tulla mitään, kun se oli nostamassa laukan valmiina hyppäämään lisää. 

Auton ratissa on tullut vietettyä kamalasti paljon aikaa. Jotenkin tosi hassua, että oon suorastaan inhonnut ajamista joskus. Nyt on ihan parasta, kun saat aamuyöllä ajaa yksin, ihailla maisemia ja kuunella hyvää musiikkia tai podcastiä. Loppuun muutama kuva reissuilta ja vapaapäivästäni merellä:

                                                    

#67 Hukassa

Fiilikset on tällä hetkellä kaikkineen aika sekavat. Parikin postausta on jäänyt roikkumaan, kun tuntuu ettei aika ja jaksaminen riitä, pohtimaan asioita auki tekstin muodossa. Tässä kuitenkin vähän meidän kuulumisia.

Wiku palautui kotiin mahahaavan kanssa n. kuukausi sitten. Ponilla on kaikki hyvin ja se on tyytyväisen oloinen. Suunnitelmat Wikun kanssa on ihan auki, mutta näiden kahden ylläpito-kokeilun jälkeen, se ei meidän pihasta poistu kovin nopiaan. 

Pikkuhiljaa palaillaan kuitenkin töihin. Lauantaina oltiin oman tallin harkkareissa. Tuli muutama muuttuja ja kun en yhtään heA rataa muistanut ulkoa, menin Wikulla KN:n kangilla kisojen ulkopuolella. Kangilla ollaan menty viimeksi vuosi sitten, siihen nähden yllättävän hyvä rata. Jos kaikki menee hyvin ja ponin maha pysyy kunnossa, muutaman viikon päästä käydään pyörähtämässä kisoissa. 2-tason heA, paineita koetan välttää, en halua meidän tekemiseen enää sellaisia paineita, kun syksyllä. Mikään ei tuntunut riittävän ja Wikun ongelmat vain lisäsi paineita. Olisi pitänyt edetä ja kehittyä, vaikka pelkästään talliin meneminen ärsytti. Edetään rauhassa paremmalla fiiliksellä, eiköhän se tästä.

Niiskun kanssa ei mene sen paremmin. Oltiin viime viikolla ensimmäisen kerran oman tallin ulkopuolella valmennuksessa. Arvio ei ollut järin lupaava, niskan ongelmat vaatii luultavasti pidemmän kuntoutuksen ja hoitoa. Mitään ei varmaksi tiedetä, ennen kuvia. Niiskusta tehtiin kuitenkin myytinilmoitus siitoskäyttöön. Toisena päivänä oon asiasta ihan rikki ja halua sen itselläni pitää. Seuraavana järki muistuttaa, ettei mulla ole resursseja varsinkin, kun Wiku tuli takaisin, eikä sille ole toista ratsastajaa. Töissäkin pitäisi käydä.. Tällä hetkellä Niiskun kanssa lähinnä maastollaan, saan vihdoin länkkäsatulakin pois orrelta pölyttymästä! Niisku oli länkkärin kanssa ihan tyytyväinen, täytyy vain metsästää paksumpi huopa alle ja loput remelit. 

Sain vihdoin aikaiseksi hommata uudet saappaat, vanhat kuolivat jo Belgiassa, niiden kanssa sinnittelin tähän asti. Testasin kolmen liikkeen kaikki saappaat ja nuo kyseiset oli ainoat, joissa oli tarpeeksi lyhyt varsi. No alitin budjetin 200e ja sain vielä nauhalliset saappaat! Tähän asti olleet ihan pätevät, nauhatkin alkaa vihdoin olla sopivan tiukalla. Myös uudet jalustimet tuli vihdoin! Oon aina tykännyt noista nivelletyistä, lisäksi nämä kääntyy jo valmiiksi "oikein päin". Nilkka ja erityisesti polvet kiittää. 

Viimeinenkin lähijakso on tältä keväältä purkissa. Helpottavaa, kun saa pienen tauon kaikesta reissaamisesta ja aikataulujen laatimisesta. Kesällä on tarkoitus tehdä töitä ihan muualla, kuin tallissa ja palauttaa ratsastus hetkeksi takaisin harrastukseksi. Kilpailla mahdollisuuksien mukaan ja  muuten vain nauttia tekemisestä. 

Ypäjällä on ihan parasta, kun pääsee seuraamaan eri valmentajien tunteja

Paljon on maailmassa kivoja hevosia, mutta hänessä oli sitä jotakin <3

#66 Tupsujalkoja ja opintoja

Sangen tehokkaat kolme viikkoa Ypäjää tässä kuussa! Ekalla viikolla lääkintää ja hyvinvointia, toisella opetusharjoituksia ja ruokintaa. Tällä viikolla olisi ollut kasvatusta, mutta olinkin sen jo suorittanut. Ypäjälle kun kuitenkin ajoin, niin kävin kysymässä onko menossa mitään tunteja, joille voisin mennä kuuntelemaan. Päädyin yrittäjyyden kurssille, mikä oli oikein hyvä valinta. Sain paremmat ohjeet näytön suorittamiseen, sekä viisi ensimmäistä sivua kirjoitettua. Tunnilla tehtiin myös katelaskelmat, josta saan mukavan pohjan muutamaan muuhun tehtävää. Vihdoin alkaa tämäkin homma edetä! Ehdin tiistaina seurata Richard Whiten valmennuksia useamman, alkuun oli hankala seurata ja kaivella sanoja muistista. Nii sormet syyhyää päästä kokeilemaan kaikkia uusia ideoita!

Maanantaina käytiin Wikun kanssa maastossa, harmittaa hitokseen, ettei pohjat antaneet vielä päästellä menemään. Poni olisi ainakin ollut ihan valmis! :D Mentiin vielä lopuksi maneesille työstämään hiukan laukkaa. Samalla reissulla Salli pääsi myös töihin, edelliset kaksi kertaa en saanut sitä niin hyvin avoille, kun olisin halunnut. Kolmas kerta toden sanoo... Otin ihan pitkän kaavan läpiratsastuksen ja vitsit se oli KIVA! Tehtiin paljon töitä siirtymisillä molempiin suuntiin, erityisesti käynti-laukka-seis. Nostoista tuli loppua kohden super hyviä, teräviä ilman kohnotusta. Sain avut vihdoin läpi, niin ettei Salli jäänyt ohjalle makaamaan, vaan kantoi itsensä. 

Uudet pöksyt, tekee heti vähän paremman ratsastajan :D

Tiistaina ja keskiviikkona lähdin koulun jälkeen Loimaalle ystävämme luo. Ti pääsin ratsastamaan, molemmat karvakorvat oon nähnyt livenä kerran, kun talvella olin pitämässä tunteja. Hupaisia tuttavuuksia molemmat, ic kanssa keskityin rentouteen ja tahtiin, sekä tehtiin väistöjä jotta molemmat pohkeet menisi läpi. Puten kanssa herkistelin pohkeelle siirtymisten kautta ja taivuttelin kaarevilla. Tein ravissa liikaa ja lapsosella loppui puhti, muutaman noston sain ulos, jätin kuitenkin suosiolla kesken. Ke putte oli parempi, jatkoin herkistelyä nostojen merkeissä hän jopa vähän innostui. Illalla huusin vielä yhden tunnin

Niiskulle kuuluu hyvää ja ollaan päästy kivasti eteenpäin. Tänään muutaman vapaapäivän jälkeen otettiin askelia taaksepäin, muttei tarvinnut aloittaa alusta. Eikö se silloin tarkoita edistymistä? Meillä on sopiva satula, kuolaimia joudutaan vielä lainaamaan, mutta omat on jo tilattu. HG muotoiltu 3-pala on todettu tällä hetkellä parhaaksi vaihtoehdoksi. Olikohan sunnuntai, kun käytiin maastossa pitkästä aikaa. Muutama kohta tiestä oli niin sula, että saatiin ottaa pätkä ravia ja laukkaa. Jännitin vähän pysyykö mopo käsissä, mutta ei ollut niin mitään ongelmia. Niisku hölkkäili tyytyväisenä menemään, ilman kiireitä.

#65 Eläinlääkäriä ja headshaking

Vihdoin saatiin vastauksia, vaikkei uutiset niin kovin iloisia olleetkaan. Eläinlääkäri kävi viime viikolla ja katsoi Niiskun. Tarkoitus oli katsoa vain torahampaat, voisiko ongelmat johtua niiden tulehtumisesta.

Niiskun kanssa on siis ollut ongelmana jatkuva pään viskominen, kuolaimettomilla se on vähäisempää, mutta jatkunut edelleen. Ajateltiin että ongelma voisi olla niskassa, vanhan vamman takia, osittain kipukäytöstä osittain opittu tapa. Aikaisemmin syksyllä meillä kävi Susanna katsomassa Niiskua, aloitettiin maastakäsin jumppaaminen ja uudelleen satulaan kouluttaminen.

Saatiin diagnoosi, Head Shaking. Se selittikin kertaheitolla jotakuinkin kaikki ongelmat päänheittelystä takajalkojen turvotteluun. Kyseinen sairaus on ennestään mulle hyvin vieras. Monen tunnin googlaamisen jälkeen lähti tilaukseen päähuppu ja turpaverkko. Kävin läpi kaikki mahdolliset versiot varusteista joista  voi olla apua. Sairaus aiheuttaa hermosärkyä, joka voi aktivoitua vaikka tuulesta tai auringosta. Huppu ja verkko saapui maanantaina, ja pääsivät testiin tiistaina. N on ollut todella vähäisellä liikutuksella muutaman kuukauden. Aloitettaan siis ihan rauhassa, hölkkäilemällä ja jumppataan sen mukaan, kun pystytään.

Tältä meidän varustus näyttää tällä hetkellä

Tiistaina testattiin huppua kuolaimettomien kanssa, muutos oli aika iso. Saatiin suht. rauhassa hölkötellä, vaikka otin vähän enemmänkin tuntumaa. Lopussa otettiin turpaverkko pois ja pään viskominen alkoi välittömästi. Se on siis ainakin jäämässä käyttöön. Tallissa sovittelin kuolaimia ja päädyin suoraan muovikuolaimeen, sen kanssa Niisku vaikutti tyytyväiseltä. Otetaan se ensikerralla testiin ja katsotaan kuinka käy. Hankalaksi tämän sairauden kanssa elämisen tekee, se että kaikki kipua aiheuttavat tekiät on suljettava pois kokeilemalla. On ilmeisesti hyvin yksilöllistä mikä toimii. Jollekkin toimii pelkkä korvahuppu ja toista pitää tarhata yöisin, ja ratsastaa kaikki härpäkkeet päässä, sikäli kun se on edes mahdollista. Niisku on onneksi oireeton tarhassa, jolloin astuttaminen on yksi mahdollisuus, kun kysessä on laadukas tamma.

Toivon että löydetään meille toimiva ratkaisu, mutta jos  Niiskua ei saada kivuttomaksi pitää miettiä astuttamista tai lopettamista. Kipeää hevosta ei lähdetä kiusaamaan, vaan päätetään mikä on reiluin ratkaisu. Toivotaan kuitenkin parasta, että päästää ratsastuksessa hevosen kapasiteettiin käsiksi.

#64 Ypäjällä ja uusia tuttavuuksia

Heissan, pitkästä aikaa! Vuosi on vaihtunut, uudet kujeet ja sitä rataa. Ei oikeastaan, mutta tänä vuonna otan vähän enemmän aikaa itselleni ja opettelen kuuntelemaan omiakin tarpeita.

Niiskun kanssa treenejä

Hevosille kuuluu ihan hyvää. Wiku oli oma pirteä itsensä ja Niisku voi hiukan lihavasti. Niiskun kanssa ollaan viimeiset 2kk tehty tosiaan vain maasta, jouksutettu, jumpattu, käyty kävelylenkeillä ja rakennuttu luottamusta käytävällä ja selkään nousussa. Ollaan edetty aika hitaasti, viimeksi laitoin ekan kerran suitset päähän. Pääsin selkään ja kävelemään kokonaisen kierroksen ilman jännittymistä! 

Meille on muuttanut possu <3 

Koulun osalta mun kevät on aika kiireinen, tuun olemaan ypäjällä 2-3vk/kk. Kilometrejä ratin takana siunaantuu kiitettävästi.. Koululla oltiin viime viikolla ja kerrankin oli ohjelmaa. Tiistaina oli vain muutama tunti teoriaa, lähdin tuntien jälkeen Turkua kohden, jossa olin yötä. Kävin katsomassa ja ratsastamassa läpi Sallin, joka oli mulla 2kk ratsutettavana. Tamma oli toisena päivänä (ke) ihan super kiva ratsastaa, vaikkakin tosi eneginen. Sallin kanssa on kiva tehdä, se tekee mielellään töitä ja todella pehmeä suusta, vaikka on vielä nuori ja lihakset vasta tulossa. Pääsin myös tallin omistajan hevosen selkään. Super siistiä päästä ratsasmaan korkealle koulutettua hevosta, heti kun itse istut oikein toimii hevonen, kuin unelma. Huomasi kyllä, kuinka huonossa kunnossa on itse, kaiken tän sairaslomailun jäljiltä. 

Salli <3

Keskiviikkona ratsastin aamulla Sallin ja omistajan hevosen, jonka jälkeen suuntasi takaisin koululle. Pidettiin taas noin tunnin verran teoriaa, jossa käytiin läpi seuraavan tunnin opetusharjoitusten aiheet. Jonka jälkeen siiryttiin maneesille pitämään itse harjoitukset. Maneesi jaettiin puoliksi ja meidät kahteen 2 ja 3henkilön ryhmiin. Mun puolella aiheet oli peruutus ja mulla etuosa käännös. Molemmilla oli aikaa n. 15-20min käydä läpi tehtävä ja teettää se. Toisen ratsukon kanssa saatiin homma hyvin käyntiin ja pääsin korjaamaan, kaikkineen tosi tyytyväinen tähän. Toisella ratsukolla oli enemmän haasteita ja aika meni lähinnä siihen että saatiin hevonen kulkemaan rauhassa kulmista läpi ja edes liikkumaan rennosti. 

Ongelmatilanteiden ratkaisu koululla on tosi ahdistavaa, en tunne hevosia, enkä ratsastajia. Tekee mieli korjata, muttei tiedä kuinka uskaltaa ja saa sanoa. Oon todella tarkka istunnasta ja jään korjaamaan herkästi vain sitä. Kun oikeastaan mun pitäisi keskittyä opettamaan ja vahtimaan hyviä ja oikeita teitä. No ehkä se siitä harjaantuu, kun on pakko oppia. 

Tuntien jälkeen jäätiin seuraamaan kenttävalmennuksia. Katsomosta linjat näytti todella hurjilta, mutta sielä ne paineli menemään. Saan kyllä nostaa hattua, itsehän en pystyisi, etenkään jos alla on räjähtävä ruutitynnyri. Illalla meillä oli vielä ihan ratsastuskoulun tuntien seurantaa.

Torstaina oli lääkintää, juteltiin lääkkeistä ja varoajoista. Mielenkiintoista ja mä tykkään! Iltapäivästä viekä kuljetuslupa teoriaa ja koe, joka meni heittämällä läpi! On sekin sitten pois päiväjärjestyksestä. Ennen kotiin lähtöä kävin vielä testaamassa luokkakaverin hevosta, jos ottaisin sen lainaan, ettei tarvitsis omien kanssa ajaa melkein kolmea tuntia suuntaansa, ihan joka viikko.