lauantai 20. lokakuuta 2018

#61 Ongelman ratkaisu, vai sen kiertämistä?

Usein keskustellaan ja tulee muuten mietittyä onko tuossa touhussa mitään järkeä. Niin omassa, kuin muiden tekemisissä. Onko tusta kuolaimesta tai remelistä muka jotakin hyötyä?  Pitäiskö vain oppia ratsastamaan, eikä selitellä. Niiskun kanssa on taas joutunut pohtimaan johtuuko ongelmat hevosesta, historiasta vai ihan pelkästään siitä, etten itse osaa. Vai onko se sittenkin näiden kaikkien summa..?

Niiskulle on todennäköisesti joskus tapahtunut jotakin, kaulan lihaksissa on epäsymmetrisyyttä, joka aiheuttaa mm. pään viskomista. Hevonen siis on tai on ollut kipeä. Lähdettiin purkamaan tätä ratsastuksella, tasaisempi käsi, jalka, istunta. Ympyrällä keskittyen vain tasaisuuteen. Soviteltiin muutamia kuolaimia, parhaaksi todettiin oliivi kolmipala, jolla mennään edelleen, jos kuolaimet on suussa. Tämä tuottikin tulosta, opittiin tuteman toisemme paremmin. 



Niisku saunoo säännöllisesti, jotta lihakset saadaan pidettyä mahdollisimman rentoina. On mukavampi tehdä töitä, kun kroppa toimii. Myös lihakset pääsevät rekentumaan oikeisiin paikkoihin, kun mistää ei kinnaa vastaan.

Ollaan kokeiltu myös martsaa, kuminauhaa ja gramaaneja. Kuminauha ei toiminut ratsastaessa lainkaan, hevonen hermostui vaan entisestään. Gramaanit taas toimivat hyvin, pelivaraa on enemmän ja hevonen on tyytyväinen, kun sai pitää kaulan alempana. Apuohjat eivät kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu. Näistä opittiin yhdessä missä menee hevosen kipurajat ja vielä paremmin tekniikat pään viskomisen keskeyttämiseen. Muistutteli myös ulkoapujen tärkeydestä.

Tällä hetkellä paras ratkaisu on ollut kuolaimettomat. Niisku on paljon tyytyväisempi ja rauhallisempi, se myös likkuu mielettömän hyvin. Liikeessä on helpompi istua, kun ravissa on joustoa ja on edes jonkin näköinen tuntuma. Alkuun Niisku painoi kädelle todella vahvasti, ollaan kuitenkin päästy tekemään töitä asian eteen. Vielä se saa nousta kilometrin verran ylös, mutta suunta on oikea. Vauhtia on toisinaan liikaa, se tulee kuitenkin hyvin takaisin, kun muistaa itse käyttää niitä vatsalihaksia. 

Sama pätee hypätessä, kun minä rauhoitun ja muistan istua, tulee Niisku hyvin alle ja hyppää tasaisemmin. Hypätessä ollaan tehty pelkästään tekniikkaa pienellä tehtävillä. Tarkoituksena vain saada hevonen pysymään rauhallisena apujen alla. Tämän viikon estetunnin jälkeen teki jo mieli nostaa hiukan tehtäviä. Vielä ei ole sen aika, on kuitenkin mukava huomata kuinka yhteistyön kehityy kerta kerralta. 



Viimeksi oli testissä kuolaimeton + kuolain yhdistelmä, joka toimi megahyvin. Niisku pysyi rauhallisena kun suussa ei ollut liikaa painetta, mutta nousi edestä helpommin ylös. Tällä yhdistelmällä ja kuolaimettomalla mennään toistaiseksi. Päästään tekemän tehtäviä ja samalla opetetaan uudelleen kuolaimeen. Yhteistyö on kaiken a ja o tämän kanssa, on hieno ja turhauttavaa päästä työskentelemään Niiskun kanssa. Hevonen kehittyy koko ajan lisää, samalla kun minä opin uutta. 

Tästä tulee vielä hyvä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti