... Vai miten se menikään. Mussa asuu pieni perfektionisti, joka nostaa päätään aina välillä. Ratsastuksessa se ei aina ole ihan hyvä juttu, että pyrkii täydellisyyteen. Tapoja on niin monta, mistä tietää mikä niistä on se oikea? Asioita hankaloittaa myös se, ettei hevoset on yksilöitä. Mitäs sitten, kun on vain yksi toiminta tapa ja se ei yksinkertaisesti sovi hevoselle? Hevonen joka kieltää esteelle, koska sitä pelottaa, pitäisikö se hakata siihen paikkaan? Oppisihan olemaan kieltämättä. EI, se ei ole ratkaisu, hevonen ehkä pelkää silloin ratsastajaa enemmän, kuin tilannetta. Entä kun hevonen pelkää enemmän tilannetta, kuin ratsastajaa? Oli kyseessä esteet, tai mikä tahansa tilanne, kun 400kg eläintä yrittää pakoon, ollaan me ihmiset todella pieniä. Eikö siis olisi parempi rakentaa luottamus hevoseen, jolloin pelottavassakin tilanteessa hevonen luottaisi ratsastajaan? Kyllä ja tähän itsekin pyrin. Mutta entä jos hevonen onkin vaan ihan possu? Mitä silloin tehdään? Vaihdetaanko hevonen, rangaistaanko sitä, etsitäänkö syitä vai todetaanko, että hevosella oli vaan tänään huono päivä?
Uskon vahvasti siihen, että jokainen on syntyessään tyhjä paperi tai pala savea, valintamme ja kokemamme asiat muokkaavat meistä sitä mitä olemme, sekä se mitä haluamme olla. Lähden tästä myös jokaisen eläimen kohdalla. "Ongelma"eläinten kanssa, on katsottava peiliin, mitä on itse tehnyt väärin, miten voi muokata omaa käytöstään ja tapojaan parantaakseen eläimen tilannetta. Kaikki olemme vain ihmisiä, eli teemme virheitä, olisihan se hienoa jos ei koskaan tekisi. Virheet opettavat, valitettavaa kuin se onkin. Toki eläimistä, kuten ihmisistäkin löytyy niitä joiden päässä on jotain vikaa, mutta onko se niiden vika? Tällöin pitää vain keksiä erillainen tapa toimia, se ei välttämättä ole se yleisin tai helpoin, mutta jos se toimii, niin miksi ei, kannattaa ainakin kokeilla.
Kerään kokemusta ja koetan imeä itseeni kaiken pesusienen lailla. Ratsastajana pyrin kokeilemaan vähän kaikkea ja poimimaan niistä itselleni ja hevoselleni sopivat tavat toimia, mutta myös vaihtoehtoisia tapoja jollekkin toiselle hevoselle. Tälläkin hetkellä katselen eri ihmisiä hyppäämässä, koska istuntani ei ole hyvä ja häiritsen hevosta. Okei, ongelmaa aiheuttaa myös pelkoni esteillä, mutta silti katselen muiden tekniikkaa, etsin virheitä ja miten niitä on korjattu, jotta voin soveltaa niitä omaan hyppäämiseen. Valmentaudun ja hyppään säännölliseti jotta pääsen tavoitteeseen, pyrin kuvaamaan aina edes jonkun pätkän, nähdäkseni mitä teen oikein ja mitä väärin. Koulua mennään samalla tarmolla, nyt kun työt loppuivat toivon että pääsen valmentautumaan myös Lissun ja äidin opissa useammin. Olen erittäin onnellinen että mulla on kolme osaavaa valmentajaa, jotka osaa käsitellä mua ja mun hassua päätä, vieden mut kohti tavoitteitani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti