Se luottamus mikä Ellin ja Pukan kanssa on rakennettu, puuttuu multa ja Wikulta. Meille kun tulee uusi hevonen, etenkin näiden projektien kassa, tehdään alkuun paljon maasta. Tutustutaan hevoseen ja sen ongelmiin, ennen kuin tungetaan ketään selkään, ihan jo turvallisuuden välttämiseksi. Wiku oli ensin vanhemman siskoni, joka silloin työskenteli ponin kanssa. Wikun siirtyessä mulle, ratsastin aktiivisesti Elliä, jolloin Wiku jäi vähälle huomiolle. Vaikka siitä nopeasti tuli toinen hevonen mulle, se oli silti nuoren ikänsäkkin takia kevyemmällä käytöllä. Kyllä me välillä maastakin tehtiin, mutta ei koskaan niin pitkää jaksoa tai säännöllisesti. Nytkin homma on jäänyt oman laiskuuden, sekä kisojen ja niihin valmistautumisen takia.
Tavoitteeni suunnilleen jokaisen hevoseni kohdalla on opettaa ne:
- Pystyn siirtämään ne paikasta toiseen irti
- seuraamaan mua myös pelottaviin paikkoihin
- sekä pystyisin ratsastamaan millä tahansa varusteilla, tai vaikka kokonaan ilman
Mulle on tärkeetä että hevoset haluaa tehdä mun kanssa töitä. Kaikkein suurin tavoitteeni on olla joskus niin hyvä, että pystyn ratsastamaan aina pehmeästi ja siististi tilasteesta riippumatta, niin koulussa, esteillä tai pellolla rallittaessa. Haluan niin hyvän istunnan etten koskaan häiritsisi hevosta. Nämä vaatii paljon työtä ja aikaa, mutta ainakin tiedän mihin tähtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti