#9 Vauva ja vilskettä

Torstaina 7.7 meille syntyi pieni ori varsa, joka sai nimekseen Pikkuhelmen Punk "Punkku". Nimi Punkku ei tosin ole vieläkään vakiintunut, että saas kattoo mitä siitä vielä tulee. Lapsi on kamalan sosiaalinen, utelias ja vauhtia ei tältä koheltajalta puutu.

Muutamat kisat on myös keritty käymään. 9.7 oli Satakunta Cupin koulukisat Cruisella, päivä oli tosi lämmin ja oltiin molemmat Wikun kanssa vähän nuutuneita. Radalla ei oikein lisäykset irronneet ja muutenkin suoritus oli vähän tahmea. Suoritettiin silti tasaisesti, keskityin omaan asentoon ja teiden ratsastamiseen, jotta saataisiin edes niistä hyvät pisteet. Suunnitelma oli erittäin onnistunut, sillä sijoituttiin toiseksi huikealla 69.60% tuloksella.  Saatiin jopa muutama kahdeksikko paperiin! 

Muutama kuva verkasta

                                

Lauantaina 16.7 hyppäsin vähän itsenäistä. Kuviona mökkiä, eli kuvassa olevaa tehtävää, tosin eri järjestyksessä. 

1. Okseri 2. pysty 3. pysty 4. pysty, jossa renkaat 5. putki

Tarkoitus oli tehdä vähän tekniikkaa ja nopeita teitä. Alkuperäinen tehtävä oli kuitenkin meille hiukan turhan haastava, kun rakennettiin vähän liian tiiviisti ja väärään kulmaan nuo 1 ja 4 este. Päädyin helpottamaan tehtävää, jolloin jouduttiin vaihtamaan vähän aihetta. Keskityin edelleen tekniikkaan, eli yritin ratsastaa paikat ja saada tempon pysymään samana tai muuttamaan sitä omasta pyynnöstä. Sekä tietenkin ainaiseen ongelmaan istuntani kanssa. Istunta ja paikat taisi vähän unohtua, mutta tempoon keskityin ihan huolella. Alkuun ei meinannut pidätteet mennä läpi ja kaahotettiin menemään. Oli ärsyttävä huomata, että kun kääntää jaloilla ja istunnalla, nii kyllähän se kääntyy ja pidätteetkin menevät läpi paremmin. Ongelmaa tuotti myös mun polvi, en saanut jalkaa vasemmalta kunnolla kiinni, sekä esteellä vihlaisi nätisti. Ei mennyt mitenkään erityisen hyvin ja mokailin itse aika huolella, välillä tuli olo etten hyppää enää ikinä ilman Hannaa tai ketään muutakaan valmentajaa. Poni kuitenkin pelasti kiltisti ja saatiin muutama ihan onnistunutkin pätkä, päästiin siis lopettelemaan tyyväisinä.

Sunnuntaina 17.7 lähdin Hannan mukaan Kankaanpäähän katselemaan ja kuvaamaan kisoja. Pitäisi useammin käydä ihan vain katsomassa muiden kisoja ja valmennuksia. Poimin sieltä taas itselleni vinkkejä kuinka muut ratkaisee tilanteita ja 80cm alkoi 110cm luokan aikana tuntumaan todella pieniltä. Jouduin myös huomaamaan että kyllä ne pienemmätkin ponit selvisivät hitaalla laukalla esteistä yli. Miksi sitä itse hypätessä tuntuukin, että jos tullaan lujempaa, niin selvitään varmaan, vaikka se oikeasti onkin vaarallisempaa. Kuvasin vähän joka luokkaa, mutta en tiedä mitä säädin, kun koneelle siirettäessä kuvien laatu oli järkyttävän huono.. Ei ainuttakaan kunnollista, saatika julkaisukelpoista kuvaa..