Mulla olis ihan kauheasti kirjoitettavaa.. On ollut liikunta tapahtumaa, jossa oltiin yhdistyksen voimin, ollaan käyty hyppäämässä useampaankin kertaan, menty kangilla, hölläilty ja lyöty päätä seinään... Suunnittelin myös kirjoittavani edelliseen postaukseen jatkoa ja avata tänne, että miten meinaan päästä noihin tavoitteisiin. Tästä tuleekin siis sekalainen postaus kuvia ja lyhyesti vähän mitä ollaan tehty.
Oltiin siis MeKaRatin kanssa liikuntatapahtumassa, Merikarvialla. Meidän pisteellä ihmiset pääsivät silittelemään Daisyä ja lapset pääsivät ratsastamaan. Meillä oli myös pieni kilpailu, kuusi hyppyä sisältävällä radalla, jossa nopein aika voitti. Saimme ihan kohtuullisen ilman, aina voisi tietysti paistaa aurinko, mutta ei sentään satanut suuremmin vettä.
Saatiin Daisy lainaksi, tämän kanssa on aina niin ihana tehdä töitä <3
Tottakai piti käydä vähän testaamassa, että välit on varmasti hyvät ;)
Lähdettiin Hannan kanssa vähän aikaisemmin pois ja lähdettiin tekemään omaa rataharjoitusta, kun ei ehditty enää porin tallille. Palautettiin Daisy kotiin ja käytiin hakemassa Wiku, sekä loput tavarat ja suuntasimme Koivuniemen Herraan. Tarkoitus oli lähteä täysin ponille vieraaseen paikkaan hyppäämään rata 60cm ja 80cm korkeudella. Verkkailin ensin yksinäni nurmella, Hanna rakentaessa esteitä. Wikullahan ei ole kenkiä (ja hokkeja) ja ruoho oli vähän märkää, jolloin en uskaltanut kummempia kiemuroita tehdä. Tultiin kentälle, jossa otettiin parit verkkahypyt. Tultiin eka rata noin 40cm korkeudella,sitten 60cm ja 80cm radat meni kaikki aika fine, aina siellä on jotain pientä korjaamista, muttei mitään suurta. Tässä kohtaa olisi pitänyt lähteä kotiin ja todetta että olipa hieno! Eipä kuitenkaan, olin itse tosi hyvällä fiiliksellä menossa ja päätettiin sen takia nostaa. Jännitän vieläkin ihan liikaa ja aloin itse töpeksimään kaikki lähestymiset jolloin homma meni käteen. Ollaan kuitenkin päästy jo niin pitkälle että Wiku hyppäsi kiltisti, eikä mua kuitenkaan pelottanut, ärsytti vain kun en voi antaa ponin olla ja antaa sen suorittaa.. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen ekoihin ratoihin, sekä lyhyempään linjaan, myös niillä isommilla korkeuksilla.
Poni matkaan ja menoksi
Käytin lopuksi kävelemässä maastossa
Läksyksi saatiin itsenäiseen treenin tehdä tosi helppo ja yksinkertainen sarja n. 13m, jota nostetaan joka kierroksella vähän ja pyritään pääsemään 90cm. Lähinnä jotta olisi tehtävä, joka ei ole vaikea, mutta joutuu keskittymään, sekä saataisiin yhdessä lisää varmuutta. Tätä tehtävää ollaan myös päästy jo kokeilemaan, päällimmäinen fiilis oli ihan hyvä, mutta tarvitsen oikeasti jonkun, joka käskee rauhoittumaan!
Koivuniemessä
Ensimmäinen treeni sarjalla
Olen paljon mennyt Wikulla nyt ilman satulaa, treenaten laukannostoja ja kääntymistä. Näin olen pyrkinyt parantamaan nostojen nopeutta ja toistaiseksi se onkin toiminut. Wikun on ollut nyt myös paljon tunneilla jolloi saan itselleni vähän kevyempiä päiviä. Ollaan lyöty lukkoon meidän ekat helpon A:n kisat ja selvitellään nyt saanko ratsastaa sen kangilla. Se jää nähtäväksi, pyrin nyt kuitenkin ratsastamaan kangilla useammin, jotta siihenkin saataisiin rutiinia.
Käyntiin jäällä pari viikkoa sitten, oli kyllä sairaan siistiä! Huomasi kyllä etten ole yli vuoteen käynyt kunnolla jäällä, ei pysynyt kiekko lavassa ja muutenkin kuviokellunta ei aluksi luonannut. Tyhmänä unohdin vielä pullon ja huivin kotiin. Kauhea hinku päästä jäille, tosin vain höntsäilemään.
... Paitsi etten yleensä suunnittele viikon ohjelmaa hirveästi etukäteen
sen enempää. Oikeastaan milloin hypätään on ainoa mikä päätetään ennen, sen
ympärille usein rakennetaan loput päivät. Ainoa mistä yritän pitää kiinni on, että meillä olisi yksi vapaa- ja yksi estepäivä viikossa. Näistä määrittyy viikon ohjelma, vapaapäivän yritän sijoittaa päiville, kun olen itse poissa tai nyt koulun alettua menee muuten pitkään. Myös hypätessä tulee heti kolme päivää täyteen, pyrin aina siihen ettei ponilla olisi vapaata enne tai jälkeen hyppäämisen. Jos viikonloppuna on koulukisat, tehdään paljon jumppaa ja herkistelyä, sekä hiotaan radalla olevia tehtäviä. Viikon yritän pitää muten tosi rentona tai ottamatta painetta mistään. Estekisojen kohdalla sama homma, ei oteta paineita. Hypätään alkuviikosta rataa, vähintään samalla korkeudella kuin kisoissa tai vähän isompaa, jotta tehtävät tuntuisi pienemmältä kisapäivänä. Tämä järjestelmä johtuu pitkälti omasta päästä, jos alan keräämään paineita enne kisoja tai suunnittelemaan viikon todella tarkkaan, lakkaa homma olevasta hauskaa. Tällöin olen myös itse tosi ärtynyt, hermostuen kaikesta mikä ei tapahdu heti ja juuri niin kuin itse haluan. En kuitenkaan pidä siitäkään ettei ole mitään aikataulua tai suunnitelmaa, tämä pätee ihan kaikessa mun elämässä. Suunnittelen siis mahdollisesti sopivan ohjelman, mitä on kuitenkin helppo muokata viikon aikana. Ohjelma rakentuu muutaman "pakko tehdä"- asiaan, jolloin teen ne ja sovellan muun niiden ympärille ja väleihin.
Kuvat ovat Emman ottamia, Zilpalta 30.7 kisoista
Asetan kuitenkin tavoitteita pidemmälle jaksolle. Tälle kesälle niitä oli päästä kilpailemaan helppoa B:tä aina yli 60% tuloksella, missä ollaan onnistuttu aika hyvin. Esteillä oli vuositavoitteena vain päästä eroon estekammosta ja saada varmuutta, tähän on vielä matkaa, mutta suunta on oikea. Wikun kanssa seuraavia tavoitteita ovat:
kehittyä yhdessä
Saada vaihdot kuntoon
päästä pellolle revittelemään
Ratsastaa kangilla
Päästä talven aikana nostamaan tasoa heA:han
Kilpailla helppoa A:ta kesällä 2017
kilpailla esteitä hyvin tuloksin 40-60cm tasolla
hypätä kisoissa 80cm
parantaa istuntaa esteillä ja koulussa
Napilla en pääse menemään säännöllisesti, mutta sen kanssa tavoitteena olisi kuitenkin:
kehittyä yhdessä
saada luottamus toimimaan
saada kvaalit
päästä hyppäämään 90-100cm
päästä kilpailemaan 2- tasolla
kilpailla koulua heB luokissa
Kaiken pointti on kuitenkin pitää homma kaikille mukavan ja hauskana, nauttia siitä kuinka hienoja hevosia mulla on!
Koulu on taas mun osalta alkanut, hieman kateellinen osalle kavereista joilla se alkaa vasta syyskuussa. Olin jo keskiviikkona 10.8 tutoroimassa liiketalouden uusia opiskelijoita, sekä täyttämässä lomakkeita. Nämä kolme päivää oli tosi kevyttä, opastettiin uusia ykkösiä, käytiin vähän läpi mihin jäätiin keväällä, mitä syksyllä tapahtuu ja suunniteltiin ryhmäytyspäivän ohjelmaa. Viime talvena suunnittelin jo käyväni salilla aina näinä "turhina" päivinä, kun koulu alkaa 10-11 aikaan tai loppuu niin että bussia saa odottaa parikin tuntia. Se kuitenkin vähän jäi ja nyt suunniteltiin Janitan kanssa jos oltais reippaita ja yhdessä salille tai lenkille, kun joudun odottelemaan Kankaanpäässä. Tilanteessa on kuitenkin vielä monta muuttujaa, jäillä olisi tarkoitus alkaa taas käymään, vaikkei sitten joukkuetta enää löytyisikään.
Wikun kanssa ollaan treenattu kevyesti lisäysten ja laukanvaihtojen kanssa, sekä herkistelyä siirtymisillä ja jumpattu kaarevilla. Mistä huomaa että ympyrät sun muut kaarevat on mun suosikki kuviota? Taidan melkein joka postauksessa kertoa kuinka työskenneltiin ympyrällä tai loivilla, yleensä molemmilla. Kaarevat on mulle helppoja kuvioita, niillä saa hyvin jumpattua tai pidettyä molempien aivot töissä, sekä tarkistettua meneekö avut läpi. Saatiin vihdoin aikaiseksi myös raspata ponin hampaat, huomasi kyllä eron parempaan. Tosin olen taas itse niin jumissa, ettei ratsastamisesta meinannut tulla mitään. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus hypätä, joko itsenäisesti tai äidin johdolla/kanssa. Kävin tylsyyttäni rakentamassa maneesiin pari hyppyä valmiiksi, ideana lähinnä pieniä tehtäviä joille voi tehdä paljon toistoja.
Kavaletit joista suhteutettu ristikolle, sekä pysty jossa tiilikuvioitu pressu.
Ollaan Wikulle etsitty kankisuitsia ja löydettiin tuollaiset ihan perus mustat kanget. Haaveilin pitkään PS:sän tai vastaavan suitsia, nuo oli kuitenkin hyvää nahkaa ja sopivan hintaiset. Päästiinkin testailemaan näitä heti torstain 4.8 valmennuksessa. Lissun kanssa pähkittiin kumpi kankikuolai otetaan ensin testiin ja päädyttiin ohuempaan ja suoraan kankeen.
Kuvassa vielä toinen vähän paksumpi kuolain.
Valmennus aloitettiin aika kevyesti, en ottanut kankea käteen olenkaan, pyrittiin vain saamaan takajalat aktiivisiksi ja hyvä tuntuma nivelelle. Wiku ei ole varmaan koskaan ollu noin hyvin avuille heti alussa! Keräilin kanget käteen, toki ne pidettiin koko valmennuksen ajan tosi kevyellä tuntumalla. Harjoitukset ei olleet mitenkään ihmeellisiä, väistöihi pyrittiin saamaan lisää jyrkkyyttä ja laukkaan vaihteita, sekä vastalaukkaa loivalla kiemuralla. Edellisessä valkussa pääsin aika hyvin kiinni tekniikkaan ja tunteeseen, jolloin saatiin hyviä pätkiä loiville. Nyt en kuitenkaan alkuun meinannut millään saada etenkään vasenta olkapäätä pysymään mukana, enkä osannut istua suorassa. Vaikka Wikulla on vahva laukka ja hyvä tasapaino, oma säätäminen häiritsee tekemistä.. Aina kun onnistun istumaan hiljaa ja vaikuttamaan pehmeällä istunnalla, saadaan jo tosi tasaisia loivia ja pystyn kokoamaan ja säätämään laukkaa. Treeniä vaaditaan vielä paljon, jotta voitaisiin kisoissa esittää sujuvasti.
Valkun loppuun päästiin hetkeksi yksin ympyrälle, jolla tehtäväksi tuli koota ja lähettää, niin että se ihan oikeasti lyhenee ja kokoaa. Kun saatiin muutama hyvä kokoaminen, lähdettiin tekemään lisäyksiä lävistäjille. Mun piti koota kulmassa kunnolla, jotta mulla olisi tarpeeksi energiaa lähteä lisäykseen. Wikulla on hyvät liikkeet ja raviakin pystyy lisäämään ihan hulppeasti. Näitä lisäyksiä en kuitenkaan oo pystyny kisoissa ratsastamaan ulos. Kulmiin sain koottua hyvin, lävistäjille jäi silti parannettavaa, vaikka saatiinkin parempia pätkiä kuin aikoihin. Valmennuksesta jäi tosi hyvä fiilis, oli positiivinen yllätys miten hyvin poni liikkui kangilla. Pelkäsin vähän alkuun, että Wiku hermostuisi ja rullaisi virkkuukoukkuna koko valmennuksen läpi, onneksi kuitenkaan ei! Yritetään nyt mennä kangilla suunnilleen kerran viikossa, joko äidin tai Lissun silmän alla ja rakentaa helppoa A:ta kasaan.
7.8 käytiin taas Satakunta Cupin kisoissa Niinisalossa. En vieläkään ole millään tasolla tyytyväinen verkkaa tai rataan. Vaikkakin tulokseksi tuli ihan mukavat 61.5% 5/16. Wiku tuntui kauhean epätasaiselta, enkä itse pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Ongelman saattoi aiheuttaa edellisenä iltana paniikkia aiheuttanut hirvikärpänen. Olin täyttämässä heinäverkkoa, kun jäin ihmettelemään Wikun riehumista tarhassa. Otin ponin sisälle ettei se riehuessaan vetäisi nurin ja rikkoisi itseään. Raukka oli ihan hikinen ja stressaantunut, kun yritin löytää tätä mönkiäistä ponin hännästä. Sain sen ilmeisesti pois, kun poni rauhoittui ja jäi syömään heiniään. Kun kisoista etsitää jotain positiivista, voidaan mainita, ettei me saatu mitään hepuleita, vaikka verkka olikin maneesissa ja kilpailut ulkona kentällä.
Seuraavat kisat ovatkin sitten vasta 1.10 jälleen Satakunta Cupin merkeissä. Nyt kun koulut alkaa pidetään varmaan vähän kevyempi jakso, jonka jälkeen jatketaan treeniä normaaliin tapaan.
Olen taas pitkään meinannut ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa työskentelemään Wikun kanssa maastakäsin. Mua harmittaa ja välillä ihan ärsyttää meidän huono suhde ponin kanssa. Ellin ja Puolukan kanssa jouduin alkuun tekemään paljon maasta työskentelyä. Puolukka oli tullessaan todella arka, jokainen liike sai sen jännittymään, nykyään poni toimii loitavasti lasten kanssa, eikä pelkää mitään. Ellin kanssa taas jumpattiin paljon maasta, sekä leikittiin enemmän. Mulla meni pitkään päästä hevosen pään sisään, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Sen lisäksi että maastakäsin työskentely on mukavaa vaihtelua, se on ollut meille myös luottamuksen rakentamista.
Se luottamus mikä Ellin ja Pukan kanssa on rakennettu, puuttuu multa ja Wikulta. Meille kun tulee uusi hevonen, etenkin näiden projektien kassa, tehdään alkuun paljon maasta. Tutustutaan hevoseen ja sen ongelmiin, ennen kuin tungetaan ketään selkään, ihan jo turvallisuuden välttämiseksi. Wiku oli ensin vanhemman siskoni, joka silloin työskenteli ponin kanssa. Wikun siirtyessä mulle, ratsastin aktiivisesti Elliä, jolloin Wiku jäi vähälle huomiolle. Vaikka siitä nopeasti tuli toinen hevonen mulle, se oli silti nuoren ikänsäkkin takia kevyemmällä käytöllä. Kyllä me välillä maastakin tehtiin, mutta ei koskaan niin pitkää jaksoa tai säännöllisesti. Nytkin homma on jäänyt oman laiskuuden, sekä kisojen ja niihin valmistautumisen takia.
Tavoitteeni suunnilleen jokaisen hevoseni kohdalla on opettaa ne:
Pystyn siirtämään ne paikasta toiseen irti
seuraamaan mua myös pelottaviin paikkoihin
sekä pystyisin ratsastamaan millä tahansa varusteilla, tai vaikka kokonaan ilman
Mulle on tärkeetä että hevoset haluaa tehdä mun kanssa töitä. Kaikkein suurin tavoitteeni on olla joskus niin hyvä, että pystyn ratsastamaan aina pehmeästi ja siististi tilasteesta riippumatta, niin koulussa, esteillä tai pellolla rallittaessa. Haluan niin hyvän istunnan etten koskaan häiritsisi hevosta. Nämä vaatii paljon työtä ja aikaa, mutta ainakin tiedän mihin tähtään.
Lauantain kisoja varten liikutin Wikun ja Napin kunnolla sileällä. Koska kyseessä oli estekisat, myös tehtävät pyörivät sen ympärillä. Wikun kanssa työskentelin lähinnä kaarevilla, tein ympyröitä ja kolmikaarisia, jotta saisin sen kääntymään ja taipumaan. Pyrin kääntämään istunnalla ja jaloilla, jotta kisoissa olisi helpompi saada kurvit haltuun. Tehtiin myös vähän tempon muutoksia ja laukassa tapailtiin avoja. Jätin puhelimen taas hetkeksi kuvaamaan maneesin reunalle, jotta täälä olisi jotain muutakin kuin pätkiä esteiltä, laatu on tosin luokkaa peruna pellolta..
Napin kanssa pääpaino oli temmossa, piti lähteä pohkeesta eteen ja isttunnalta takaisin. Napilla oli hyvin virtaa ja saatiin tosi kivoja pätkiä. Äiti oli hetken huutelemassa ohjeita, pällisteltiin vähän mollemmat kuinka kivasti se liikkui. Vähän mulle tuotti ongelmia pitää käsiä, etenkin vasenta tasaisena, mutta riittävällä huomauttelulla se alkoi pysymään kurissa.
Muutama hyppy torstailta
En todellakaan tiedä mitä mun kädet tekee :D
Tänään lauantaina 30.7 Lähdettiin Zilpalle kisoihin Napin ja Wikun voimin. Wikulla hypättiin 40cm ja 60cm. 40cm radasta ei jäänyt paljon kerrottavaa, selvittiin kuitenkin ehjänä maaliin ja hyväksytty tulos. Jännitin seuraavaa rataa ihan hirveästi, onneksi turhaan. Wiku imi hyvin esteille, valitettavasti otettiin kaksi puomia mukaan, ne tosin olivat täysin omaa sähläämistä. Jäin varmistelemaan liikaa, jolloin en antanut ponille tarpeeksi tilaa hypätä. Radan jälkeen fiilis oli kuitenkin hyvä ja harmitus jäi jonnekkin.
Napilla menin 60cm ja 80cm, 60cm Nappi jäi vähän hitaaksi, enkä pysynyt itse hypyissä mukana, tästäkin jäi kuitenkin ihan hyvä ja varma fiilis seuraavaan luokkaan. Hyppäsin toista kertaa ikinä kisoissa 80cm, menoa meinasi haitata kuuma päivä ja melkein tunnin mittainen tauko luokkien välissä. Onnekseni rata pysyi samana, olin lähdössä kiertämään radan kerran isommalla korkeudella, miettiäkseni reittejä paremmin. Totesin kuitenkin ettei mun ole mitään järkeä mennä pelottelenaan itseäni ennen rataa. Verkkasin tosi lyhyesti, jotta kuuma päivä ja kentän pöly ei veisi kaikkea energiaa. Otin pari hyppyä okserille molemmista suunnista, äidin huutaessa aidalta ohjeita. Toinen rata meni paremmin kuin koskaan, hypyt ei koskaan oo tuntunut noin helpolta ja vaivattomalta. Pehmeän pojan takia, en uskaltanut ratsastaa tarpeeksi eteen, jolloin laukka jäi vähän löysäksi ja otettiin 2 puomi mukaa. Sen jälkeen pistettiinkin lisää pökköä pesään, siinä toivossa että olisi edes hyvä aika.
Napin 80cm
Ensi viikonloppuna on vielä Satakunta Cupin kisat, mutta sitten tuleekin muutaman viikon tauko. Koulukin alkaa pian, voisin hyvin lomailla vielä muutaman viikon!
Sunnuntaina 24.7 oli Luvialla mun ja Wikun ensimmäiset 2- tason kisat. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja pääsin verkkaamaan melkein heti. Alkuun Wikulla oli vähän pöllöenergiaa, muttei liikkunut pohkeesta eteen. Kun poni vähän verty ja rentoutui saatiin oikeinkin mukavia pätki. Ratana toimi tuttu HeB:0, suoritus ei ollut meidän paras, mutta saa olla ihan tyytyväinen. Erityisen onnelinen olin C tuomarin kommenteista, eleettömästä ratsastuksesta ja tyytyväisestä ponista. Suorituksella oltiin 4/31 62.1%
Kisoista kun kotiuduttiin, purettiin auto ja huollettiin poni, jonka jälkeen syöksyttiin kotiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Oltiin nuoremman siskoni kanssa pakattu jo valmiiksi, jotta päästäisiin suoraan lähtemään, kun kyyti saapuisi. Lähdimme siis siskoni isovanhempien kanssa Norjaan asuntoautolla, reissu oli lähinnä autossa istumista ja maiseman ihastelua. Pysähdyksiä tehtiin uimaan, kauppaan ja ottamaan joitain kuvia.
'
En ole aikaisemmin käynyt Norjassa, enkä edes Lapissa. Etenkään Norjan maisemat eivät jättäneet kylmäksi ja olin jo melkein valmis jäämään sinne pidemmäksi aikaa.
En millään meinannut saada noista maisemista tarpeekseni! Kierrettiin Norjasta vielä Ruotsiin, jonka jälkeen tultiin takaisin Suomen puolelle. Pääsin myös moikkaamaan Viiviä, oli kyllä kiva nähdä tätäkin karvaturpaa muutaman vuoden jälkeen. Oli mukava huomata, että Ave on päässyt hyvään ja rakastavaan kotiin <3
Kotiin tultiin torstai iltana seitsemän korvilla. Heitettiin kamat huoneisiin, ruuat kaappiin ja heti ratsastamaan. Liikutin Wikun ja Napin nopeaan... Kello taisi huidella jossain 22.15 jälkeen, kun päästiin kylmäämään Napin jalkoja. Nukkumaan asti pääsin vasta yhden jälkeen. Vaikka uni maittoi omassa sängyssä erittäin hyvin, oli reissu kuitenkin mukava ja joskus on tämänkin kotihiiri lähtee uudelleen.
Torstaina 7.7 meille syntyi pieni ori varsa, joka sai nimekseen Pikkuhelmen Punk "Punkku". Nimi Punkku ei tosin ole vieläkään vakiintunut, että saas kattoo mitä siitä vielä tulee. Lapsi on kamalan sosiaalinen, utelias ja vauhtia ei tältä koheltajalta puutu.
Muutamat kisat on myös keritty käymään. 9.7 oli Satakunta Cupin koulukisat Cruisella, päivä oli tosi lämmin ja oltiin molemmat Wikun kanssa vähän nuutuneita. Radalla ei oikein lisäykset irronneet ja muutenkin suoritus oli vähän tahmea. Suoritettiin silti tasaisesti, keskityin omaan asentoon ja teiden ratsastamiseen, jotta saataisiin edes niistä hyvät pisteet. Suunnitelma oli erittäin onnistunut, sillä sijoituttiin toiseksi huikealla 69.60% tuloksella. Saatiin jopa muutama kahdeksikko paperiin!
Muutama kuva verkasta
Lauantaina 16.7 hyppäsin vähän itsenäistä. Kuviona mökkiä, eli kuvassa olevaa tehtävää, tosin eri järjestyksessä.
1. Okseri 2. pysty 3. pysty 4. pysty, jossa renkaat 5. putki
Tarkoitus oli tehdä vähän tekniikkaa ja nopeita teitä. Alkuperäinen tehtävä oli kuitenkin meille hiukan turhan haastava, kun rakennettiin vähän liian tiiviisti ja väärään kulmaan nuo 1 ja 4 este. Päädyin helpottamaan tehtävää, jolloin jouduttiin vaihtamaan vähän aihetta. Keskityin edelleen tekniikkaan, eli yritin ratsastaa paikat ja saada tempon pysymään samana tai muuttamaan sitä omasta pyynnöstä. Sekä tietenkin ainaiseen ongelmaan istuntani kanssa. Istunta ja paikat taisi vähän unohtua, mutta tempoon keskityin ihan huolella. Alkuun ei meinannut pidätteet mennä läpi ja kaahotettiin menemään. Oli ärsyttävä huomata, että kun kääntää jaloilla ja istunnalla, nii kyllähän se kääntyy ja pidätteetkin menevät läpi paremmin. Ongelmaa tuotti myös mun polvi, en saanut jalkaa vasemmalta kunnolla kiinni, sekä esteellä vihlaisi nätisti. Ei mennyt mitenkään erityisen hyvin ja mokailin itse aika huolella, välillä tuli olo etten hyppää enää ikinä ilman Hannaa tai ketään muutakaan valmentajaa. Poni kuitenkin pelasti kiltisti ja saatiin muutama ihan onnistunutkin pätkä, päästiin siis lopettelemaan tyyväisinä.
Sunnuntaina 17.7 lähdin Hannan mukaan Kankaanpäähän katselemaan ja kuvaamaan kisoja. Pitäisi useammin käydä ihan vain katsomassa muiden kisoja ja valmennuksia. Poimin sieltä taas itselleni vinkkejä kuinka muut ratkaisee tilanteita ja 80cm alkoi 110cm luokan aikana tuntumaan todella pieniltä. Jouduin myös huomaamaan että kyllä ne pienemmätkin ponit selvisivät hitaalla laukalla esteistä yli. Miksi sitä itse hypätessä tuntuukin, että jos tullaan lujempaa, niin selvitään varmaan, vaikka se oikeasti onkin vaarallisempaa. Kuvasin vähän joka luokkaa, mutta en tiedä mitä säädin, kun koneelle siirettäessä kuvien laatu oli järkyttävän huono.. Ei ainuttakaan kunnollista, saatika julkaisukelpoista kuvaa..
