#29 Se on itsestä kii

Jossei postauksia muutenkaan tule liikaa, niin nyt tulee vielä vähemmän. Rotat saivat mun läppärin johdon hampaisiinsa ja sehän oli sen johdon loppu... Metsästän parhaillaan uutta johtoa, siihen asti olen  ilman omaa läppäriäni. Olisihan mulla koneita käytössä, mutta rakastan tuota omaani vähän liikaa.

Käy läpi pientä kriisiä, täytän ihan kohta 18?! Minä 18, ei uskoisi.. En tunne itseäni yhtään aikuiseksi, enkä todellakaan valmiiksi kaikkeen tähän. Kaikki ajokortista lätien, koulusta valmistumiseen ahdistaa. Olen järkyttävä stressi hirviö, viime yönkin kulutin lähinnä miettien mistä  haen töitä, mistä Wikulle tallipaikka ja millä ihmeellä elätän itseni. Omilleen muutto ei ole edes ajakohtaista vielä vuoteen ja senkin jälkeen olisi tarkoitus lähteä Saksaan, missä taas ei päde nykyiset laskelmat. Ressaan kaikkea ja koko ajan, joulun jälkeen oli ihana muutaman viikon jakso ilman suurempaa murhetta. Koulu on kuitenkin taas kunnolla polkaistu käyntiin ja opettajat yrittävät hukuttaa meidät tehtäviin. R.I.P sterssitön elämä ja tervetuloa aikuisuus!



Tässä elämässä kaikki on kuitenkin pitkälti omasta asenteesta kiinni. Alkutalvi oli mulle tosi raskas, enkä halua sitä fiilistä enää. Kevät on onneksi alkamassa, mä olen niin kevään lapsi ettei kukaan. Kevään myötä yritän stressata vähemmän, mutta saada silti hommat tehtyä. Tässä mulla on vähän tekemistä, joko stressaan hirveästi tai sivuutan kaiken. Positiivisempaa asennetta yritä löytää itseeni. Mitään yltiö iloista ja positiivista musta ei ikinä saa, mutta jos edes vähän. Jos päätät että päivä on surkea sitä se myös on, kyllä mä sen tiedän. On vain paljon helpompi jäädä siihen murjottamaan, kuin keksiä päivästä jotain hyvää. Tai vielä vaikeampi tehdä päivästä hyvä, vaikka kuinka ärsyttäis.



Hevosten kanssa pätee ihan sama homma. Wiku tosin liikkuvat nyt niin hyvin, että se itsessään innostaa ratsastamaan, vaikka enne treeniä ei fiilistä löytyisikkään. Nappikin alkaa hiljalleen toimia myös mun kanssa, nyt kun ollaan päästy tekemään. Tinttu sen sijaan tuottaa suurta murhetta mulle, en luota itseeni enää yhtään sen kanssa. Mikä on sinällään ärsyttää, kun se ei edes ole tehnyt mitään typerää. Viime torstaina otettiin testiin klikkeri, Tinttu pääsi hyvin juoneen kiinni. Tykkään käyttää klikkeriä ja se onkin aina temppuja opettaessa kovalla käytöllä. Mulle se on kaikkein helpoin, ainoa mihin pitää keskittyä on hevonen ja sen liikkeet. Eikä oikeastaan ole aikaa miettiä mitään muuta. Voi luoda sellaisen mukavan kuplan vain itselleen ja hevoselle.

#28 On rikki jarruputki ja tukivarret aivan lahot

Meillä on ollut paljon puhetta pelosta koulussa psykologia tunneilla, sekä kotona äidin ja kaverin kanssa. Siitä on tulossa ihan oma postaus, kunhan saan sen itseäni miellyttävään muotoon. Mun kirjoittamisen suurin ongelma on nyt, etten ole tyytyväinen tekstiini. Tykkäisin kyllä kirjoittaa, mutta en saa tekstiä ikinä julkaistavaan muotoon. Otan siis uuden lähestymistavan ja kirjoitan vain, vaikkei jälki itseäni tyydytäkkään. Josko se sillä alkaisi hiljalleen muovautua itsestään. Pyydän myös kuvattomuutta anteeksi, puhelimella tulee joitain kuvia räpsittyä, mutta ratsastuksia en saa ketään kuvaamaan. Ja vaikka saisinkin kukaan ei osaa kameran asetuksia säätää niin, että niistä saisi mitään selvää..

Palataan kuitenkin keskiviikon estetunnille, joka ei sitten mennyt meidän osalta kauhean hyvin. Verkattiin ohjatusti tekemällä siirtymisiä, välillä ne tuli ihan hyvin tai sitten otin liikaa kädellä. Ei päästy tekemään meille sopivaa verkkaa laukassa, joka lisäsi tehokkaasti kierroksia. Viime estevalmennuksessa oli liikaa vauhtia nivelellä, joten vaihdoin olymppiat takaisin. Jään helposti pitämään liikaa, kun ponilla kierrokset lisääntyy, vaikka muuten pyrin mahdollisimman pehmeään käteen en saanut niitä rentoutumaan kunnolla. Se aiheutti meille ongelmia etenkin ravipuomeilla.

Nopea hahmotelma!

C päädyssä siirryttiin raviin, tultiin ravissa puomit keskeltä. L päädystä nostettiin laukka, ensin kaarevat puomit - kavaletti - puomit uudelleen ja ympyrältä tullessa takaisin raviin. Josta takaisin puomeille, sama tehtiin toiseenkin suuntaan ja loppuun lisättiin myöhemmin puomi-pysty.

Puomeille ei tultu kertaakaan rauhallisesti, vaan päästin Wikun aina karkaamaan. Eikä päästy kyllä muillekkaan tehtäville rauhallisessa ja tasaisessa tempossa. Mulle on jotenkin tosi vaikeaa keskittyä tunneilla ja ratsastaa kunnolla, jään typerästi haahuilemaan. Parhaita hetkihän nuo olisi keskittyä työstämään hevosta paremmaksi, kuin valmennuksissa, joissa tehtävät ovat erillailla haastavia. Mulle tuotti ongelmia ratsastaa istunnalla, jalat eivät pysyneet kiinni, eivätkä ainakaan kääntäneet. Käsi oli liian kova ja jäin helposti vetämään pidätteiden sijaan. Lopulta tuntu loppui ja mun hermot oli aika kireällä siinä vaiheessa. Hyppäsin alas ja vaihdoin ohjat olymmpioiden siihen suurimpaan renkaaseen, eli käytännössä niveleksi.  Onneksi se oli päivän viimeine tunti, jolloin mulle jäi koko maneesi omaan käyttöön. 

Tein hetken laukkaa, yrittäen itse istua mahdollosimman tiiviisti jalka kiinni. Tein ympyröitä, joilla pyrin kääntämään  mahdollisimman paljon jalalla ja hidastamaan istunnalla. Kun avut alkoivat menemään läpi siirryin puomeille. Keskityin pelkästään kääntämiseen ja hitaaseen laukkaan. Ensin vauhti kiihtyi heti puomeille käännettäessä, muutaman toiston jälkeen Wiku alkoi vihdoin kuunella mun apuja. Lisäsin myös kavaletin mukaan kuvioon, jälleen vauhti kiihtyi, mutta tuli kuitenkin nopeasti takaisin. Muutama hyvä peräkkäin ja vaihdoin suuntaa. Löysin itseni koko ajan kääntämässä kädellä tai kaahailemasta. Aina kun sain itseni istumaan rauhassa ja tasaisesti, myös Wiku rauhoittui ja suoritti tehtävän hyvin. 

Lisäsin myös puomi-pysty tehtävän mukaan. Tässä murhetta tuotti pitkä suora ennen tehtävää, en osannut heti alkuun istua määrätietoisesti heti kulmassa. Jäin vähän itse myös työntämään estettä kohti, jolla oli siis korkeutta hurjat 30-40cm. Muutaman yrityksen jälkeen saatiin sillekkin ihan hyvä lähestyminen johon oli tarkoitus lopettaa. Valmentaja tuli maneesiin oman hevosensa kanssa, jolloin näytin hänelle vielä kuinka homma parani. Vieläkin oli vähän hankaluuksia, mutta meni paljon paremmin kuin koko virallisen tunnin aikana. 

Menin seuraavat kaksi päivää estesatulalla ja tehden paljon siirtymisiä, sekä ympyröitä tai voltteja. Jari luennollaan huomautti kuinka satula vaikuttaa ratsastajan asentoon. Tottahan se on este- ja koulusatulathan ovat ihan eri mallisia, pelkästään jalustimissa on mulla kolmen reijän ero. Sunnuntaina pidin vapaan, kun olin itse kaverini luona istumassa iltaa. Maanantaina työskennellään vähän lisää kavaleteilla ja loppuviikosta yritetään sopia valmennus.

 Toiveita postauksista otetaan ilolla vastaan! 

#27 Olen onnellinen

Pitkästä aikaa mä oikeasti olen sitä, onnellinen. On niin ihanaa, kun voin hetkeksi rentoutua ja keskittyä olennaiseen! Viikonloppuna ratkesi kaksi isointa ongelmaa ja ahdistuksen tuojaa. Lauantaina Lissun valkussa olin poikkeuksellisesti eri ratsukon kanssa tunnilla, kun yleensä ratsastan äidin kanssa. Mun onneksi vaikka meillä oli tosi erityyppiset hevoset, meidän ongelma oli sama. Piti saada kaulat alas, hidas tahti, niin että hevonen kulki selkä ylhäällä rennosti. Normaalisti ei työstetä tuota noin paljon ja perusteellisesti, nähtävästi juuri sitä me kaivatiin. Saatiin vihdoin palaset loksahtamaan paikoilleen! Wiku on ollu ihan super ratsastaa sen jälkeen. Maanantaina löytyivät jopa toimivat ulkoavut, niin kauan kadoksissa olleet sellaiset.

Toinen asia on mun raportti työssäopista, sitä kirjoittaessa se kaikki ahdistus ja kurja olo, mikä mulla oli lähes koko TOPIn ajan palasi takaisin. Päädyin kirjoittamaan siitä yli sivun mittaisen vuodatuksen. Sen jälkeen olo oli tosi helpottunut, sain purettua ahdistukseni paperille ja pystyin viimein päästämään siitä irti. Olen mulle tosi epätyypilliseen tapaan hyvällä tuulella koko ajan. Vaikka viimeisen 3kk aikana on tapahtunut paljon hyvääkin, se hyvä fiilis ei ole kestänyt näin pitkään. 

Kouluun oli lopulta jopa melkein kiva palata, huomasin kuinka ikävä mulla on ollut noita tyyppejä <3 Mulla on mukavasti koulua n. 8-14 melkein joka päivä, eli mun ei tarvitse odotella turhaan! Pääsen silti kotiin ensimmäisellä busilla, jolloin mulle jää päivään vielä monta tuntia aikaa. Reippaana maanantaista huolimatta kiipesin myös Pällin selkään. Pälli liikkui tosi kivasti ja oli ihan mukavasti töissä mun kanssa, vaikkei vieläkään tehdä muuta kuin kävellään. Sen selkään kun nousee on olo, kuin viimeinkin pääsisi kotiin. Mulla oli ihan hirveä hinku ottaa ravia ja ratsastaa kunolla, mutta koska se ei ole millään tasolla järkevää se sai jäädä. Hiljalleen voidaan työskennellä myös ravissa, mutta en halua riskeerata mitään. Hyvä fiilis jatkui koko maanantain, eikä se vieläkään ole hälvennyt. Olen vain hirvittävän onnellinen juuri nyt!

Milloin sä oot viimeks ollu onnellinen?

#26 Vuosisuunnitelma 2017

Odotan tulevalta kaudelta paljo ja odotan innolla mitä vuosi tuo tullessaan. Edelleen järkyttävän kilpailuvietin omistavana, en voi ottaa mitään järin vakavasti. Muuten kaikki menee herkästi puihin, harrastaminen ei ole kivaa ja ihmiset mun ympärillä helisee. Tykkään kuitenkin suunnitella vähän eteenpäin, vaikkakin sitten helposti muokattavia suunnitelmia. Tässä meidän vuoden tavoitteita!

Wiku

Satakunta Cup koulu, parantaa sijoitusta 

Päästä hyppäämään 60cm ratoja sijoittuen

Hypätä kisoissa 80cm ratoja puhtaasti

Kisata heB yli 65% 1-tasolla ja yli 62% 2- tasolla

Kisata heA yli 60%

Nostaa Wikun taso vahvaan heA, sujuvat vaihdot, sulut

Nappi (jos mahdollista)  

Kisata heB 1- tasolla

Kisata 80cm radoilla sijoittuen

Päästä kisaamaan 100cm puhtaita ratoja

Elli

Pitää hauskaa ja nauttia yhteisestä ajasta, jota saatiin lisää

Minä

Saada ajokortti ja pikku-e

Päästä estekammosta kokonaan eroon

Parantaa istuntaa, kisapapereissa istunnan kohdalla 8

Nostaa oma taso vahvaan heA ja ylöspäin

Pystyä hyppäämää 100cm tehtäviä 

Parantaa esteistuntaa

Kehittää kärsivällisyyttä

Päästä eroon liiasta kisajännityksestä ja kisavietistä

Selvitä koulusta kunnialla ja repimättä peliverkkareita

Oppia stressaamaan vähemmän ja nauttimaan elämästä

Millaisia tavoitteita teillä on?

#25 2k16

Vuosi vaihtui ja on aika suunnata katseet kohti tulevaa vuotta. Enne sitä katsotaan kuitenkin nopeasti vuoteen 2016.

Wikun kanssa koulutreeni sujui hyvin ja motivaatiota riitti. Kevään aikana päästiin eteenpäin ja haaveiltiin kilpailemisesta helpossa A:ssa. 

Estepuolella talvi oli super onnistunut ja treenit lopettiin 80-90cm tehtäviin. Keväämmällä alkoi kuitenkin uusi alamäki, mä pelkäsin ihan hulluna hyppäämistä, eikä ponikaan luottanut enää itseensä. 

Teron kanssa treenailtiin vähän enemmän, kilpailuja silmällä pitäen. 

7.7 Meille syntyi kolmas oma varsa. Tämä pieni hurmuri valloitti oitis kaikkien sydämet <3 

Yytetin koulukisat ja meidän tämän kauden ainoa voitto. Tällä radalla mulla oli  kaikken varmin ja paras fiilis. 

Lähdettiin työstämään mun pelkoa. Treenattiin ahkerasti koko kesän ja käytiin hyppäämässä muutamat pikkuluokat. 

Teron ekat kisat muualla ja valitettavasti myös meidän  ekat ja viimeiset yhdessä. Olin ihan super ylpeä mein juniorista, ei katsellut radalla mitään ja kuljetti kiltisti maaliin. 

Koska suurin pelko ja epävarmuus oli  vain Wikun kanssa, päädyin hyppäämään Napilla ja Caralla. Vähän extemporena osallistuttiin Satakunta Cuppiin, myös esteiden osalta. Päädyin siis hyppäämään mun ekat estekisat 80cm tasolla.

Kun sain tietää Satakunta Cupista, olin heti innoissani mukana koulu osuudelle. Cruisella napattiin osakilpailussa  meidän korkeimmat prosentit ikinä. Huikeat 69.60%!

Luvialla käytiin meidän ekat 2- tason kisat!

Zilpalla todistettiin meidän kehitystä. Mua pelotti, ponia jännitti ja siitä huolimatta päästiin maaliin. Vaikkei rata ollutkaan kaunis olin ihan hurjan onnellinen. Tosin seuraavan radan takia, se hukkui nopeasti jännityksen alle.

Napilla suoritukset parani, kun yhteistyö alkoi luistaa. Vieläkin on hurjasti opittavaa hevosesta, mutta usko on vahva. On hienoa saada ratsastaa hevosella joka tietää mitä tekee.

Vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut, aina ollaan kuitenkin selvitty mustelmilla tai kipeillä lihaksilla. Kerta se on ensimmäinenkin, ranne pakettiin ja 2vk ratsastus kieltoa. Ranne parani hyvin eikä jäänyt vaivaamaan. 

Näitä hupaisat piuhapyllyt muuttivat myös meille. Nipsu pääsi matkustamaan mun kanssa jopa koululle ja sai heti omat fanit!

Pääsin moikkaamaan Viiviä, sen uudessa kodissa ja tutustuttiin paremmin uuteen omistajaan. On ihanaa että Viivi on löytänyt hyvän ja rakastavan kodin <3 

Pääsin ekaa kertaa Norjaan, olin täysin rakastunut paikkaan. Niin paljon upeita maisemia ja loputtomiin kohteita mitä kuvata. Harmitti hiukan, kun jätin kameran kotiin. 

Kilpailtiin ahkerasti ja hiottiin suorituksia. Wikusta saa olla ihan hurjan ylpeä! 

Syksyllä päästiin starttaamaan eka heA, rata ei ollut meidän parhaita ja jännitin ihan super paljon. Rataa en unohtanut, mutta tulin tervehdykseen liian aikaisin, ennen vihellystä. Onneksi sain ottaa uudestaan. Loppu kaudesta tein itse tosi paljon mokia juuri noiden aloitusten kanssa. En odottanut vihellystä, unodin ratoja ja keskittymminen herpaantui.

Elli-Pälli tuli takaisin kotiin takajalan vamman takia toipumaan. Päätettiin se astuttaa, toivottavasti kesällä olisi siis vauva pihassa <3  Pikku hiljaa saa aloittaa kuntoutuksen, mutta ei pidetän sen kanssa kauheasti kiirettä. Liikutetaan kevyesti ihan jotta varsominen olisi mahollisimman helppo ja Pällillä olisi jotain tekemistä. Ihana saaada mammutti kotiin!

Esteillä treenit jatkui läpi syksyn ja alettiin käydä myös Sneckin valmennuksessa. Tällä hetkellä treeni kulkee ja vahvempina jatketaan.

Tinttu muutti meille syksyllä, sen kanssa on treenailtu ja yritetty voittaa luottamusta. Mulle Tinttu opettaa vähän lisää kärsivällisyyttä ja kiitos valtaisan hikoilun, myös kuinka klipperiä käytetään. Tinttu on loistava uhri, seisoo paikoillaan ja antaa säätää rauhassa. Ehkä joskus jälki olisi myös siistiä :D 

 Vuoteen on mahtunut ihan hurjasti hyviä ja huonoja hetkiä. Oon saanut tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin, paikkoihin ja eläimiin. Vahvempana ja kokemuksia rikkaampana jatketaan uuteen vuoteen 2017, olkoon se meille kaikille onnellinen!

4 vinkkiä vilukissoille

Mä inhoan talvella ratsastamista, on kylmä, pakkaset estävät kunnollisen tekemisen ja mun takamus ei kestä pelkkää kävelemistä. Olen myös ehkä jopa liian mukaavuuden haluinen, parasta on ratsastaa sen verran viileässä, ettei huppari ole liikaa tai liian vähän. Takki kinnaa aina jostain, mikä häiritsee mua ihan suunnatomasti, ehkä pitäisi panostaa vähän uuteen takkiin? Sopeudun kyllä jokaiseen säähän ja oon ihan säänkestävä tarvittaessa. Vaikka meillä olikin aikaisemmin todella hyvä kumirouhepohja kentällä, joka pysyi suht hyvänä ympäri vuoden on maneesi kyllä ihan huippu! 

Enempiä jaarittelemmatta asiaan! 

Kuomat

Yksinkertaisesti parhaat kengät tallille näin talvisin! Sopivat myös ratsastukseen, jossei aina viitsi pukea saappaita. 

Villasukat 

Mutta ei perinteisesti kengän sisään vaan päälle. Ei vaikuta pitoon ja varpaat pysyvät lämpöisinä. Kannattaa ottaa reilusti isot sukat, helpottaa pukemista.

Hanskat

Tokmannilta saa edullisesti näitä keltaisia hanskoja. Vaikka alkuun noi tuntuu tosi tönköltä, ne pehmenevät ja muotoutuvat käteen tosi nepeasti. Ohjat pysyvät hyvin kädessä ja sormet lämpiminä. 

Pipo 

Koska korvat meinaavat toisinaan jäätyä ja kypärän alle ei mahdu pipoa, eikä viitsi mennä ilman kypärää,  ratkaistaan ongelma laittamalla pipo kypärän päälle. Ei ehkä taas se tyylikkäin vaihtoehto, mutta pysyypähän korvat lämpöisenä, eikä kypärä purista. Tästä syystä suosin mokkapintaisia kypäriä, tällöin pipo pysyy paremmin päässä. 

#23 Kinkut sulatukseen

Joulu oli ja meni rauhassa kotosalla perheen kesken, hyvän ruuan ja herkkujen parissa. Tänään maanantaina palailtiin lähemmäs arkea, hevoset sai lomailla tuossa melkein neljä päivää. Perjantaina liikutus vähän jäi ja lauantaina ilma oli niin kurja, ettei lähdettykkään joulumaastoon. Sunnuntaina kaikki liikkuminen pois pähkinäkulhon ja suklaarasian luota oli liian raskasta, saatika että olisi pitänyt luopua pehmeästä ja lämpimästä aamutakista. Nenä työnnettiin ulos vain, kun laskettiin koirat ulos, tai käytiin ruokkimassa hevoset ja siivoamassa karsinat. :D

Töissä näytti niin kivalle, mutta eihän se kuvassa sitten enää..

Tänään kuitenkin kiipesin Wikun ja Tintun kyytiin. Wikun kanssa on päässyt muodostumaan ongelmia ihan perusratsastukseen ja niitä on nyt lähdetty purkamaan. Työskentely perustuu lähinnä siirtymisiin ja taivutteluun, sekä ylipäänsä rentouteen ja kuuliaisuuteen. Näiden ongelmien takia on jouduttu vaihtamaan esteille vahvempi kuolain, ei ole kiinni siitä etten pärjäisi nivelellä, mutta turvallisuuden takia vaihdettiin. Pelhamit on olleet parhaat, mutta nuo meidän on hitusen liian paksut, joten olympialla mennään toistaiseksi. Tänäänkin pistin olymppiat suuhun pidemmän loman takia, tai lähinnä minimoimaan riitelyn riskit. Tein paljon siirtymisiä ympyrällä, puoliympyrää lyhyempää ja pidempää ravia, sekä puoliympyrää ravia ja laukaa. Lopuksi tein kahdeksikkoja pitkin ohjin, käyttäen mahdollisimman paljon vain painoapuja. Ne alkaa hiljalleen sujua ja palikat muutenkin löytää paikkansa. 

Tinttu etenee tasaisen hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Ravi alkaa olemaan jo hyvää, laukassa on vielä paljon tekemistä. Sekin on kehittynyt viimeisen kuukauden kuluessa. Tänään juoksutettiin se hyvin alle ja heitettiin mut sitten selkään. Ideana että mä vaan istun, tapahtuu mitä tahansa ja äiti ohjaa hevosta liinassa. En jotenkaan pystynyt istumaan liikettä yhtään, joten pidin kaikinvoimin etukaaresta kiinni, jotten hyppisi turhaan. Kädet oli ihan puutunut tuon jälkeen :D 

Oma kroppa tuottaa ehkä eniten ongelmaa. Kun polvet alkoivat reistaamaan ja jääkiekko jäi, mun kunto on laskenut. Kehonhallinnasta puhumattakaan.. En myöskään ratsasta kuin yhtä hevosta päivässä, enkä isoja hevosia ollenkaan, joiden liike vaatisi enemmän lihaksia. Tai joskus joo, mutta en päivittäin, kuten aikaisemmin. Olen myös niin tuhottoman jumissa, ettei mulla ole varmaan ainuttakaan lihasta, joka ei olis jumissa. 5.1 pitäisi kuulemma mennä pelaamaan kiekkoturnaus. Se on pakottanut käymään jäällä muutaman kerran. Polvet on tuntunut ihan hyvältä, vaikka muuten kunto loppuukin ennen aikojaan ja keuhkot yrittävät kuoleentua. Harmittaa ja ärsyttää, kun mikään ei tahdo sujua jäällä.. No mitä oli odotettavissa, jossei treenaa 1,5 vuoteen lainkaan? Ei ainakaan pääse jatkamaan samalta tasolta... Lisää treeniä, niin eiköhän sekin ala sujumaan! Tosiaan polvet eivät ole kipuileet suuremmin, joten uskaltaa myös treenata. Tai uskaltaa ja uskaltaa, kipeät polvet on kuitenkin syönyt motivaatiota rankasti ihan joka lajissa. 

Toiveita postauksista saa esittää ja on toivottavaakin! Koetan kirjoittaa kauden 2017 tavoitteet ja vilukissan vinkit tässä tulevilla viikoilla!