Joulu oli ja meni rauhassa kotosalla perheen kesken, hyvän ruuan ja herkkujen parissa. Tänään maanantaina palailtiin lähemmäs arkea, hevoset sai lomailla tuossa melkein neljä päivää. Perjantaina liikutus vähän jäi ja lauantaina ilma oli niin kurja, ettei lähdettykkään joulumaastoon. Sunnuntaina kaikki liikkuminen pois pähkinäkulhon ja suklaarasian luota oli liian raskasta, saatika että olisi pitänyt luopua pehmeästä ja lämpimästä aamutakista. Nenä työnnettiin ulos vain, kun laskettiin koirat ulos, tai käytiin ruokkimassa hevoset ja siivoamassa karsinat. :D
 |
| Töissä näytti niin kivalle, mutta eihän se kuvassa sitten enää.. |
Tänään kuitenkin kiipesin Wikun ja Tintun kyytiin. Wikun kanssa on päässyt muodostumaan ongelmia ihan perusratsastukseen ja niitä on nyt lähdetty purkamaan. Työskentely perustuu lähinnä siirtymisiin ja taivutteluun, sekä ylipäänsä rentouteen ja kuuliaisuuteen. Näiden ongelmien takia on jouduttu vaihtamaan esteille vahvempi kuolain, ei ole kiinni siitä etten pärjäisi nivelellä, mutta turvallisuuden takia vaihdettiin. Pelhamit on olleet parhaat, mutta nuo meidän on hitusen liian paksut, joten olympialla mennään toistaiseksi. Tänäänkin pistin olymppiat suuhun pidemmän loman takia, tai lähinnä minimoimaan riitelyn riskit. Tein paljon siirtymisiä ympyrällä, puoliympyrää lyhyempää ja pidempää ravia, sekä puoliympyrää ravia ja laukaa. Lopuksi tein kahdeksikkoja pitkin ohjin, käyttäen mahdollisimman paljon vain painoapuja. Ne alkaa hiljalleen sujua ja palikat muutenkin löytää paikkansa.
Tinttu etenee tasaisen hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Ravi alkaa olemaan jo hyvää, laukassa on vielä paljon tekemistä. Sekin on kehittynyt viimeisen kuukauden kuluessa. Tänään juoksutettiin se hyvin alle ja heitettiin mut sitten selkään. Ideana että mä vaan istun, tapahtuu mitä tahansa ja äiti ohjaa hevosta liinassa. En jotenkaan pystynyt istumaan liikettä yhtään, joten pidin kaikinvoimin etukaaresta kiinni, jotten hyppisi turhaan. Kädet oli ihan puutunut tuon jälkeen :D
Oma kroppa tuottaa ehkä eniten ongelmaa. Kun polvet alkoivat reistaamaan ja jääkiekko jäi, mun kunto on laskenut. Kehonhallinnasta puhumattakaan.. En myöskään ratsasta kuin yhtä hevosta päivässä, enkä isoja hevosia ollenkaan, joiden liike vaatisi enemmän lihaksia. Tai joskus joo, mutta en päivittäin, kuten aikaisemmin. Olen myös niin tuhottoman jumissa, ettei mulla ole varmaan ainuttakaan lihasta, joka ei olis jumissa. 5.1 pitäisi kuulemma mennä pelaamaan kiekkoturnaus. Se on pakottanut käymään jäällä muutaman kerran. Polvet on tuntunut ihan hyvältä, vaikka muuten kunto loppuukin ennen aikojaan ja keuhkot yrittävät kuoleentua. Harmittaa ja ärsyttää, kun mikään ei tahdo sujua jäällä.. No mitä oli odotettavissa, jossei treenaa 1,5 vuoteen lainkaan? Ei ainakaan pääse jatkamaan samalta tasolta... Lisää treeniä, niin eiköhän sekin ala sujumaan! Tosiaan polvet eivät ole kipuileet suuremmin, joten uskaltaa myös treenata. Tai uskaltaa ja uskaltaa, kipeät polvet on kuitenkin syönyt motivaatiota rankasti ihan joka lajissa.
Toiveita postauksista saa esittää ja on toivottavaakin! Koetan kirjoittaa kauden 2017 tavoitteet ja vilukissan vinkit tässä tulevilla viikoilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti