#29 Se on itsestä kii

Jossei postauksia muutenkaan tule liikaa, niin nyt tulee vielä vähemmän. Rotat saivat mun läppärin johdon hampaisiinsa ja sehän oli sen johdon loppu... Metsästän parhaillaan uutta johtoa, siihen asti olen  ilman omaa läppäriäni. Olisihan mulla koneita käytössä, mutta rakastan tuota omaani vähän liikaa.

Käy läpi pientä kriisiä, täytän ihan kohta 18?! Minä 18, ei uskoisi.. En tunne itseäni yhtään aikuiseksi, enkä todellakaan valmiiksi kaikkeen tähän. Kaikki ajokortista lätien, koulusta valmistumiseen ahdistaa. Olen järkyttävä stressi hirviö, viime yönkin kulutin lähinnä miettien mistä  haen töitä, mistä Wikulle tallipaikka ja millä ihmeellä elätän itseni. Omilleen muutto ei ole edes ajakohtaista vielä vuoteen ja senkin jälkeen olisi tarkoitus lähteä Saksaan, missä taas ei päde nykyiset laskelmat. Ressaan kaikkea ja koko ajan, joulun jälkeen oli ihana muutaman viikon jakso ilman suurempaa murhetta. Koulu on kuitenkin taas kunnolla polkaistu käyntiin ja opettajat yrittävät hukuttaa meidät tehtäviin. R.I.P sterssitön elämä ja tervetuloa aikuisuus!



Tässä elämässä kaikki on kuitenkin pitkälti omasta asenteesta kiinni. Alkutalvi oli mulle tosi raskas, enkä halua sitä fiilistä enää. Kevät on onneksi alkamassa, mä olen niin kevään lapsi ettei kukaan. Kevään myötä yritän stressata vähemmän, mutta saada silti hommat tehtyä. Tässä mulla on vähän tekemistä, joko stressaan hirveästi tai sivuutan kaiken. Positiivisempaa asennetta yritä löytää itseeni. Mitään yltiö iloista ja positiivista musta ei ikinä saa, mutta jos edes vähän. Jos päätät että päivä on surkea sitä se myös on, kyllä mä sen tiedän. On vain paljon helpompi jäädä siihen murjottamaan, kuin keksiä päivästä jotain hyvää. Tai vielä vaikeampi tehdä päivästä hyvä, vaikka kuinka ärsyttäis.



Hevosten kanssa pätee ihan sama homma. Wiku tosin liikkuvat nyt niin hyvin, että se itsessään innostaa ratsastamaan, vaikka enne treeniä ei fiilistä löytyisikkään. Nappikin alkaa hiljalleen toimia myös mun kanssa, nyt kun ollaan päästy tekemään. Tinttu sen sijaan tuottaa suurta murhetta mulle, en luota itseeni enää yhtään sen kanssa. Mikä on sinällään ärsyttää, kun se ei edes ole tehnyt mitään typerää. Viime torstaina otettiin testiin klikkeri, Tinttu pääsi hyvin juoneen kiinni. Tykkään käyttää klikkeriä ja se onkin aina temppuja opettaessa kovalla käytöllä. Mulle se on kaikkein helpoin, ainoa mihin pitää keskittyä on hevonen ja sen liikkeet. Eikä oikeastaan ole aikaa miettiä mitään muuta. Voi luoda sellaisen mukavan kuplan vain itselleen ja hevoselle.