Wikun kanssa koulutreeni sujui hyvin ja motivaatiota riitti. Kevään aikana päästiin eteenpäin ja haaveiltiin kilpailemisesta helpossa A:ssa.
Estepuolella talvi oli super onnistunut ja treenit lopettiin 80-90cm tehtäviin. Keväämmällä alkoi kuitenkin uusi alamäki, mä pelkäsin ihan hulluna hyppäämistä, eikä ponikaan luottanut enää itseensä.
Teron kanssa treenailtiin vähän enemmän, kilpailuja silmällä pitäen.
7.7 Meille syntyi kolmas oma varsa. Tämä pieni hurmuri valloitti oitis kaikkien sydämet <3
Yytetin koulukisat ja meidän tämän kauden ainoa voitto. Tällä radalla mulla oli kaikken varmin ja paras fiilis.
Lähdettiin työstämään mun pelkoa. Treenattiin ahkerasti koko kesän ja käytiin hyppäämässä muutamat pikkuluokat.
Teron ekat kisat muualla ja valitettavasti myös meidän ekat ja viimeiset yhdessä. Olin ihan super ylpeä mein juniorista, ei katsellut radalla mitään ja kuljetti kiltisti maaliin.
Koska suurin pelko ja epävarmuus oli vain Wikun kanssa, päädyin hyppäämään Napilla ja Caralla. Vähän extemporena osallistuttiin Satakunta Cuppiin, myös esteiden osalta. Päädyin siis hyppäämään mun ekat estekisat 80cm tasolla.
Kun sain tietää Satakunta Cupista, olin heti innoissani mukana koulu osuudelle. Cruisella napattiin osakilpailussa meidän korkeimmat prosentit ikinä. Huikeat 69.60%!
Luvialla käytiin meidän ekat 2- tason kisat!
Zilpalla todistettiin meidän kehitystä. Mua pelotti, ponia jännitti ja siitä huolimatta päästiin maaliin. Vaikkei rata ollutkaan kaunis olin ihan hurjan onnellinen. Tosin seuraavan radan takia, se hukkui nopeasti jännityksen alle.
Napilla suoritukset parani, kun yhteistyö alkoi luistaa. Vieläkin on hurjasti opittavaa hevosesta, mutta usko on vahva. On hienoa saada ratsastaa hevosella joka tietää mitä tekee.
Vuosien varrella on sattunut ja tapahtunut, aina ollaan kuitenkin selvitty mustelmilla tai kipeillä lihaksilla. Kerta se on ensimmäinenkin, ranne pakettiin ja 2vk ratsastus kieltoa. Ranne parani hyvin eikä jäänyt vaivaamaan.
Näitä hupaisat piuhapyllyt muuttivat myös meille. Nipsu pääsi matkustamaan mun kanssa jopa koululle ja sai heti omat fanit!
Pääsin moikkaamaan Viiviä, sen uudessa kodissa ja tutustuttiin paremmin uuteen omistajaan. On ihanaa että Viivi on löytänyt hyvän ja rakastavan kodin <3
Pääsin ekaa kertaa Norjaan, olin täysin rakastunut paikkaan. Niin paljon upeita maisemia ja loputtomiin kohteita mitä kuvata. Harmitti hiukan, kun jätin kameran kotiin.
Kilpailtiin ahkerasti ja hiottiin suorituksia. Wikusta saa olla ihan hurjan ylpeä!
Syksyllä päästiin starttaamaan eka heA, rata ei ollut meidän parhaita ja jännitin ihan super paljon. Rataa en unohtanut, mutta tulin tervehdykseen liian aikaisin, ennen vihellystä. Onneksi sain ottaa uudestaan. Loppu kaudesta tein itse tosi paljon mokia juuri noiden aloitusten kanssa. En odottanut vihellystä, unodin ratoja ja keskittymminen herpaantui.
Elli-Pälli tuli takaisin kotiin takajalan vamman takia toipumaan. Päätettiin se astuttaa, toivottavasti kesällä olisi siis vauva pihassa <3 Pikku hiljaa saa aloittaa kuntoutuksen, mutta ei pidetän sen kanssa kauheasti kiirettä. Liikutetaan kevyesti ihan jotta varsominen olisi mahollisimman helppo ja Pällillä olisi jotain tekemistä. Ihana saaada mammutti kotiin!
Esteillä treenit jatkui läpi syksyn ja alettiin käydä myös Sneckin valmennuksessa. Tällä hetkellä treeni kulkee ja vahvempina jatketaan.
Tinttu muutti meille syksyllä, sen kanssa on treenailtu ja yritetty voittaa luottamusta. Mulle Tinttu opettaa vähän lisää kärsivällisyyttä ja kiitos valtaisan hikoilun, myös kuinka klipperiä käytetään. Tinttu on loistava uhri, seisoo paikoillaan ja antaa säätää rauhassa. Ehkä joskus jälki olisi myös siistiä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti