luukku 8

Täälä talvea kesti kokonaista kaksi päivää ja taas sataa vettä. Ei ehditty ikinä valosalla kuvaamaan, joten piti hiukan improvisoida. Tässä muutama siedettävimmistä otoksista. Nauroin kuvia katsellessani, kuinka selkeästi huomaa kumpi viihtyy kameran edessä minä vai siskoni. Ponia kiinnosti vain taskuissa olevat leivät

 1.

 2.

 3. 

4.

Löytyykö suosikkia?

Luukku 6&7

Varustepostaus #1 eli ponin arkivarusteet

Yleisimmin tulee tätä horzen loimea käytettyä, pitää hyvin vettä ja pysyy päällä. Jonka lisäksi se on tällä hetkellä meidän ainoa ihan täysin ehjä loimi.

Takajaloissa käytetään HG:n nepparisuojia. Aijon jossain kohtaa hankkia uudet suojat kaikkiin jalkoihin juurikin noilla neppareilla

Esteitä hypätään stubenin penkillä. Tosi miellyttävä satula kaikkineen, just passelit tuet jaloille

erittäin kurainen martsa

Martingaali on musta horseheadin 

Laiskana ihmisenä ostin puuilosta lukot martsaan, paljon nopeampi kiinnittää ja ottaa pois.

Koulusatulana meillä on kiefferin penkki, kerrankin meillä on sekä mulle, että ponilla sopivat satulat.

Jalustimina taas toimii freejumpit, jotka vaihtuu satulan mukaan näin talvella. Kesällä ne ovat estepenkissä ja koulusatulassa ihan tavalliset jalkkarit. 

Suitsien merkkiä en muista, ovat kuitenkin mustat, valkoisilla ompeleilla ja hiukan muotoilulla niskahihnalla. Joskus kun rikastun haaveilin hankkivani jotkin anatomiset päävehkeet.

Luukku 4&5

Millainen on mun hevoshistoria? Meillä on aina ollut hevosia, joten lienee aika selvää että mut on heitetty kyytiin jo tosi nuorena. Neljä vuotiaana olin enimmäisen kerran ratsastusleirillä Lempäälän ratsastuskoulussa. Näistä ajoista en juuri muista muuta, kuin ämpärin mihin piti saada heitettyä kaviokoukku, kautakeksit, sekä itseni juoksemassa sinissä housuissa kunniakierrosta muiden perässä. Samalla tallilla kävin leirillä  vuosina 2003-2007

Olessani neljä sain myös ensimmäisen "hevoseni" Aatun, joka oli ihan oikea aasi! Hauskana tarinan muiden suusta. Aatun ollessa kiinni omenapuussa syömässä ruohoa, olin omatoimisesti kiivennyt selkään ja jököttänyt sielä koko päivän. Kiinnostus kavioeläimiin on selkeästi ollut intohimoinen jo pienenä. Edelleen mielessä kuuluu lause "askel mihin tahansa suuntaan, on voitto" pakottaa ei taatusti voinut. Lämmöllä muistaen.

Noin viisivuotiaana sain ponin, Valtsun. Tämän tirriäisen kanssa opin taatusti paljon, muistan kerran kirjoittaneeni päiväkirjaani tippuneeni vain seitsemän kertaa. Opin myös että ponin heittäytyessä maahan ensin otetaan jalustimet pois ja sitten katsotaan oliko jotain tehtävissä. Näitä kuvia etsiessä todettiin ponin olevan edelleen elossa ja kuvista päätellen voivan hyvin!

Hevosten hoito on kuulunut arkeen myös ihan nuoresta

n. 10 vuotiaana sain Ompun (Lady Ofelia), pieni ja terävä new forest tamma. Olisi sitä kuulemma voinut helpommankin hevosen hankkia lapselle. Omppu ehti opettaa paljon, olisi hienoa päästä nyt ratsastamaan sillä, kun itsekkin osaa. Ponin kanssa koin ekat oikeat kisat. Muistan elävästi kuinka aina oltiin kolmansia, ihan aina ja edellä samat ihmiset. 

Ompun rinnalla oli suomenhevonen Lopin Viivi, joka on ensimmäinen jota treenasin itsenäisesti. Aijemmin olin apuna ja stunttina, Viivin kanssa pääsin kuitenkin aloittamaan ja tutustumaan hevosen kouluttamiseen. Päästiin ihan mukavalle heB tasolle tamman kanssa, ehdin sen kanssa yhdet kisatkin käymään.

Viivi

Puolukka oli mun ihan eka itse rakentama poni. Meille tullessaan sitä ei saanut kiinni ja se pelkäsi ihmistä. Pitkään sen kanssa tehtiin töitä ja nykyään tuon pienen takkuturkin selkään voi laittaa pieniä ihmisiä, joita se kantaa tasaisen varmasti. Harmikseni olen kasvanut sille liian pitkäksi, Puolukka asuu edelleen meillä, se tekee lasten tunteja, jonka lisäksi siskoni ratsastavat ja kisaavat sillä. 

on söpöö

Rock Eileen "Elli, Pälli" astui mun elämään olessani suunnilleen 12. Ellin kanssa ehdittiin tekemään yhdessä töitä kuutisen vuotta. Nuo kuusi vuotta ovat opettaneet mulle ehkä eniten. Elli ei ollut helppo hevonen, multa meni monta vuotta löytää siihen yhteys ja voittaa sen luottamus. Lopulta molemminpuolinen luottamus kuitenkin löytyi. Ollaan yhdessä hypätty Niinisalossa maastoesteitä, menty ilman varusteita, käyty uimassa, opeteltu temppuja, lähes mitä vain voi hevosen kanssa keksiä on kokeiltu. Elli siirtyi pilven reunalle tänä syksynä, kolmeen päivään ei itkusta meinannut tulla loppua ja edelleen alkaa itkettää kun muistelen yhteistä taivalta. Elämäni hevonen <3

Hyödyllisiä taitoja

Elli <3

Wiku on ollut mun reilu kolme vuotta ja meillä asunut neljä vuotta. Jos Pälli opetti hevosista ja hevosen omistamisesta paljon, Wikun kanssa ollaan taas kehitytty enemmän ratsastuksellisesti. Wiku oli meille tullessaan sisäänratsastettu, sen jälkeen olen sen lähinnä yksin kouluttanut heA:han asti. Ja nostanut samalla oman tasoni heB:stä samaan heA:han. Tällä hetkellä valmentaudutaan säännöllisesti koulupuolella ja tähdätään helppon A:n luokkiin 2-tasolla, esnsi kaudella. Valmentaudutaan aktiivisemmin myös esteillä. Wikun kanssa mennään nii pitkälle, kun rahkeet riittää ja nautitaan harrastamisesta. Olen määrätietoinen ja kilpailuhenkinen, veren maku suussa ratsastaminen ei kuitenkaan sovi mulle ja sitä vältetään. Hevostelun kuuluu olla kivaa, ainakin joskus, aina ei kuulemma voi mennä putkeen. 

Ei niin hyvin menneet reenit..

Puolukan varsa Tina, oli mun eka hevosvauva, jonka kasvua pääsin seuraamaan. 

Vauvoja!!

Kilpailujännitys, estekammo ja kilpailuhenkisyys on mun suurimpia ongelmia henkisellä puolella. Esteillä erityisesti meinaa silmissä sumeta jossain viidennen esteen kohdalla, en ole ihan varma mistä kaikesta se mulla johtuu. Toisaalta jännittää, silti haluaa voittaa, se jännitys lisää myös omia kierroksia. Koulussa on helpompaa, usein jaloista lähtee kokonaan tunto, mutta saan mieleni pysymään kasassa. Sen lisäksi että haen hevosille tulokisa kisoista, joudun aina haastamaan itseni. Haluan kehittyä myös kilparatsastajana, vaikka hevosten kouluttaminen ja niiden kanssa työskentely on muuten lähempänä sydäntä. 

Ellin varsa Ruu, tulevaisuuden kirkkaimpia tähtiä. Ruun kanssa tähdätään korkealle, mulla on vielä muutama vuosi aikaa kouluttaa itseäni paremmaksi, jotta voin tarjota tuolle somalle lapsella mahdollisimman hyvän startin kilpahevosen uralle. 

Matkassa on kulkenut mainittujen lisäksi monta hevosta, osa jo edesmenneitä, toiset edelleen meillä asustavia. Jokainen on jättänyt muhun oman jälkensä ja oppinsa. Aijon jatkaa matkaani hevonen rinnalla toivottavasti läpi elämän. Hankkien uusia karvaisia ystäviä, nauttien matkasta, mihin se ikinä päättyykin.

Luukku 3

Q&A kysymyksiä saa laittaa tulemaan! Aihe aika vapaa, mieluusti kuitenkin hevosiin liittyvää :)

Luukku 2

Tästä luukusta paljastuu mun syksyn ostoksia. Harvinaista kyllä, mitään turhaa ei ole ostoskoriin päätynyt. Rakastan kirpputori shoppailua, kahlaan aina ensin kirppikset läpi, ennen kauppaan lähtemistä.

Kannukset, edellisessä luukussa mainitsinkin näistä. Kannusten hyödyistä ja haitoista voidaan tapalle loputtomasti. Ne ovat ihan pätevät, mutta hermoilen jopa liikaa, etten käytä niitä turhaan/väärin. Mun tekee aina pahaa katsella jos jollain on kannukset ja jalat vispaa holtittomasti hevosen kylkiin. Aloin katsella rissoja, ja löysin nämä pallolliset. Nämä ovat tehokkaat, mutta pyörivän kuulan ansiosta, en vahingossakaan pääse kaivautumaan ponin kylkiluiden väliin. Tykkään tykkään tykkään! 

Toppaliivi, edellinen liivini on jo aikaa sitten käynyt pieneksi. Olen myös turhan herkkä, jos takki esimerkiksi kinnaa jostakin vastaan. Liivi pitää mukavan lämpöisenä, mutta käsillä on kunnolla tilaa liikkua. Tämä bongattiin facen kirppikseltä ja maksoin jonkun kympin. 

Panssari. Luovutin siskon ponille meidän normisti käyttämän vyön, kun tarvitsin itse lyhyemmän panssarin. Facesta löytyi myös tämä, huikeat 35e. Ei uusi, mutta edelleen ehjä ja hyväkuntoinen. 

Ratsastushousut, kirppikseltä myös nämä B vertigon housut. Näiden kanssa ei käynyt ihan yhtä hyvä tuuri. Piti olla kerran käytetty ja ehjät, saumat oli kuitenkin lähtenyt purkautumaan ja reidessä oli tahra. Tahra lähti pesussa ja sauma korjaantui muutamalla pistolla, ei siis suurta vahinkoa, mutta hiukan harmitti silti.

Vyö, ihan tavalinnen sininen vyö. Ainoa vähän turha ostos, mutta ihan aktiivisessa käytössä ollut myös. 

Luukku 1

Se on Joulukuu ja sen ensimäinen päivä. Tämän luukun takaa paljastuu vähän enemmän minusta, suosikeiden merkeissä. Olen listannut alle 24 tämän hetkistä suosikkia!

1.War of Change

https://open.spotify.com/track/7rK1G7KYsFzwJsklgC0tTC

2. on and off 

https://open.spotify.com/track/0GHs0ppoJaC7waXg5F3tnJ

3. Syliin

https://open.spotify.com/track/0mKcAtaxD6JXeWjJL9ynN3

4. Lämpimät vaatteet! Saan ihan luvan kassa sonnustautua toppatakkiin, huiviin ja lapasiin, kesällä tätä pidetään jostain syystä outona. 

5. Tee, erityisesti mustaherukkatee hunajalla. AH! 

6. Uiminen, innostuin pariviikkoa sitten taas käymään. Olin nuorempana hirveä vesipeto, turkki lähti heti kun sai luvan lähteä rantaan ja vedessä polskiessa saattoi hyvin mennä useampikin tunti.

7. Auto, vaikkei ajaminen mun lempi puuhaa olekkaan, ainakin mun auto on kiva. Pääsen tarvittaessa liikkumaan mieleni mukaan, eikä olla aina riippuvainen kyydeistä.

8. Leipominen, olen varmaan maailman huonoin kokki. Muutaman kerran yritin tehdä ihan ruokaakin, siitä ei kuitenkaan hirveästi kerrottavaa jäänyt. Ei leipominenkaan onnistu, mutta niitä uskaltaa sentään syödä!

9. Johvi, meidän putenpuksutin. Edellisestä kerrasta taisi olla melkein vuosi, nyt parin viime viikon aikana olen löytänyt itseni sen selästä ainakin kolmesti. Niin kiva poni <3

10. Leffat, etenkin tositapahtumiin perustuvat 

11. Mies, mulla on ihan käsittämättömän ihana poikaystävä. 

12. Sauna, näin vilukissana on mukava sulattaa itsensä syväjäästä

13. Auton FM lähetin

14. Hai saappaat

15. Uudet kannukset, jotka ostin HIHSistä. En juuri perusta kannuksista ja halusin pehmeät sellaiset. Nämä osoittautui erittäin asiallisiksi ja tehokkaiksi

16. Finrex, näin kipeänä parasta heti teen jälkeem

17.  Ensi vuoden suunnitelmat, odotan innolla mitä uusi vuosi tuo tullessaan

18. Wiku, kertakaikkiaan hieno poni

19. Ystävä

20. Laivat, mukava irtiotto arkeen, parhaassa seurassa

21. Villasukat

22. Kurkkumajoneesi

23. Irlanti, ihan super innoissani tästä reissusta

24. Lävistykset, vaikka ne ovat usein tiellä tykkään edelleen. Varovaisesti jopa suunnittelin vielä hankkivani muutaman

#51 Kohta on joulu!

Viime vuonna en sitten lopulta joulukalenteria toteuttanutkaan. Tänä vuonna kuitenkin uusi yritys! Mulla on aika selkeä suunnitelma jo, ehdotuksia ja toiveita otetaan kuitenkin mielellään vastaan.

Meillä ei hirveän talviselta näytä, vettä sataa ja kuraa joka paikka täynnä.  Onneksi on maneesi, päästään sentään mukavilla pohjilla ratsastamaan. Wiku tosin lomaili muutaman viikon, selän mentyä jumiin, kun vihdoin päästiin taas liikuttamaan sain itse lunssan. Happi meinasi loppua ihan totaallisesti keskiviikkona tunnilla. Otetaan muutama päivä vähän kevyemmin, jotta päästäisiin viikonloppuna valmennuksiin. Luvassa olisi Kirsin valkku porissa ja Hannan ihan kotosalla. Kirsin silmän alle mennään Wikun kanssa, mutta hypäämään lähdenkin meiden suokilla. Perjantaina olisi tarkoitus mennä Wikulla kangilla jottei valkussa olisi niin säätämistä. 

Olen tuon suokin kanssa hypännyt nyt kahdesti, hauskaa mennä välillä hevosella joka on täysi vastakohta omalle. Johvin selässä on ihan pakko hymyillä, meni sitten hyvin tai huonosti. Pari viikkoa sitten olin Johvilla tunnilla, hypättiin parin esteen rataa, joka nousi n. 70-80cm. Hypyn kaari tuntui ihan samalta oli este sitten pieni tai vähän isompi. Hassua! Seuraavassa valmennuksessa taas tehtiin puomeja ja pieniä kavaletteja ilman jalustimia. Herraje, kun jalat oli tukossa seuraavat pari päivää. Sen lisäksi että on hauskaa ratsastaa muillakin hevosilla, se on myös erittäin hyödyllistä. Saatoin oppia taas jotai uutta pidätteistä. Odotan jo milloin pääsen Wikun kanssa kokeilemaan, menikö jotakin oikeasti perille.

#50 Vähän fiiliksiä

Wiku on todella hyvässä kunnossa ja vähän turhankin energinen, vähennettiin kauraa puolella. Jos paino pysyy samana se saa syödä näin, muuten joudutaan katsomaan uudestaan. Wiku ei normitilanteessa koskaan pukita, se voi sählätä kyllä jotakin, mutta se ei pukita. Eilen näin kuitenkin kävi, ihmeteltiin että missä vika. Veikattiin liikaa energiaa, ratsastuksen jälkeen kävi kuitenkin selän kokonaan läpi. Löysin ihan kunnon jumin satulan takaa, hassua ettei se harjatessa ole huomauttanut, niin kipeä se oli. Hieroin sitä auki ja tein venytykset, sekä vedin arnikaa koko selkään. Jumi lähti aukeamaan yllättävän helposti, tänään oli tarkoitus hypätä, mutta katsellaan vähän selän mukaan, ettei kipeydy uudestaan. Harmittaa hiukan, oma moka, ei auta. Ollaan nyt jumpattu ja työstetty niin paljon vaikeita asioita, ettei ihmekään. Virheistä opitaan, nyt vain huolletaan selkä kuntoon. Muuten Wiku on ollut ihan super hieno!

Pahin stressi alkaa vihdoin helpottaa omalta osalta ja saan taas nukutuksi. Hyvät unet antavat energiaa myös treeniin! Hartiani ovat tosin tällä hetkellä niin tukossa, että vasen käteni puutuu kesken ratsastuksen. Omakin lihaksisto pitäisi saada taas kuosiin. Huomaan istuvani vähän lysyssä koko ajan, myös oikea nilkkani on taas alkanut hojottaa. Ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen sain kuningasidean lähteä uimaan. Voitte arvata mistä itseni löysin, innostuin lopulta enemmänkin ja pyrin käymään ainakin kerran viikossa uimassa. Hyvää ja hauskaa liikuntaa ratsastuksen ohella!

Ponin kanssa ollaan paljon treenattu kangilla, eilen ekan kerran noin viikkoon menin ihan tavallisella kolmipalalla. Oon ollut melkein kaikilla tunneilla mukana mitä meillä pyörii, jotta aina olisi joku vähän katsomassa perään. Ehdittiin jopa Lissun silmänalle taas piitkästä aikaa. Lissu vaan on niin hyvä, tykkään ihan hirmuisesti ratsastaa sen kanssa. Harmi etten ehdi useammin tunneille.

 

#49 Emmin valmennuksessa

Oltiin Wikun kanssa lauantaina Emmin valmennuksessa hyppäämässä. Emmi oli mulle ihan uus tuttavuus. Lähdin ihan mielenkiinnosta, kun oma valmentajani sitä kysyi mukaan. Tehtävinä oli s-kiemura kavaleteilla, joilla aloitettiin. Sen jälkeen tuo pysty-puomi-okseri linja, mollemista suunnista, sekä jumppalinja, jossa oli kava-kava-ristikko-okseri-kava (tätäkin molemmista suunnista).

S-kiemuralle tehtiin aluksi hypyn jälkeen voltti, jolla korjattiin laukka tasapainoiseksi ja korjattiin oikeasksi. Me ei Wikun kanssa saatu noilla ympyröillä laukkaa vaihtumaan keskimmäiselle kavalle kertaakaan. Tultiin ympyröiden kanssa joku 3-4 kertaa, jonka jälkeen ne jätettiin pois ja saatiin heti laukat vaihtumaan paljon paremmin. Tehtävä onnistui harvinaisen helposti, sillä yleensä jäädään molemmat ahnehtimaan seuraavaa tehtävää liikaa, jolloin tullaan hallitsemattomasti ja laukka ei vaihdu.

Kuvat on maneesilaatua, mikä ei häävi ole. Paremman puuttessa mennään näillä.

Tuo pysty-puomi-okseri linja tultiin ensin niin, että pystyn jälkeen piti ottaa seis, ennen puomia. Parin yrityksen jälkeen sain ponin jopa pysähtymään ennen. Tultiin samaa toisinpäin, jolloin hypättiin okseri ja sen jälkeen seis. Kun pysähdykset tuli, tultiin koko linjaa. Jännitin hiukan tuota puomia, tuntui ettei askel sopinut sille ollenkaan.

Jumppasarjat on mulle vaikeita, kun välissä ei ole aikaa korjata omaa asentoa. Tai ponia, mutta Wiku onneksi nykyään hoitaa aika hyvin oman osuutensa. En meinannut päästä hypyn jälkeen tarpeeksi nopeasti takaisin pystyyn, jolloin sukelleltiin viimeisille tehtäville. Wiku alkoi olla liiankin rauhallinen, eikä tehoja meinannut irrota enää okserille.  Tehtävät nousi aika äkkiä ja alle tuli muutama huono hyppy noille oksereille, joka teki mut epävarmaksi. Lopulta lähestyin molempia melkein silmät kiinni rukoillen ettei poni petä. Hienosti se yritti, muutama puomi otettiin alas, kun Wiku olisi tarvinnut multa enemmän tukea.

Lopuksi tultiin vielä ratana nuo samat tehtävät, ensin oikeasta kierroksesta pysty-okseri linja, s-kiemura, jumppa ja uudestaan linja vasemmalta. Otettiin parit puomit tuonne ekalle okserille, jonka jälkeen totesin etten tule enää. Pelkäsin että poni alkaa kieltää omien virheiden takia tai alkaa muuten epäröimään. Emmi kuitenkin komensi tulemaan uudestaan ja sainkin keräiltyä itseni kasaan ja suorittamaan koko radan.

Valmennuksesta ei jäänyt kovin hyvä mieli, selvittiin kyllä kaikesta, mutta koko tunti oli yhtä selviytymistä. Mikä taas ei tee valmiiksi huonolle itseluottamukselle hirveän hyvää. Toisaalta näitäkin tarvitaan, että poistutaan rankasti mukavuus alueelta. Näissä myös huomaa tapahtuneen kehityksen. Poni luottaa itseensä paljon enemmän, kuin aikaisemmin ja pystyn itsekkin ratsastamaan myös niitä hankalampia tehtäviä. Vaikkei vieläkään mennyt hyvin tai tuntunut hyvältä, ollaan me silti parempia, kuin vuosi sitten. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, yritetään nauttia ja opitaan virheitä! 

Millaisia postauksia sinua kiinnostaa lukea? Nyt otetaan vastaan risuja ja ruusuja. Myös ehdotuksia joulukalenteriin otetaan vastaan :)

#48 Hyppyjä

Perjantaina päästiin hyppäämään Hannan silmän alle. Tehtiin aika teknisiä tehtäviä pienemmillä esteillä. Tarvitaan Wikun kanssa ihan hirveästi treeniä, jotta päästään rutiiniin takaisin kiinni. Valkku meni kuitenkin jo paremmin, kuin parit edelliset kerrat.

Ratapiirosta esittävä kyhäelmä

Verkkattiin tuttuun tapaan itsenäisesti. Poni tuntui aika kivalta, mukavasti menossa ilman, että karkasi avuilta joka mutkassa. Tehtävät aloitettiin pääty ympyrällä olevalta kavaletilta (1). Kolme ympyrää kevyessä istunnassa, etenevässä laukassa. Se kolme kierrosta ei ihan meille riittänyt, jouduttiin ottamaan useampi lisää. Ennen kuin sain ponin tarpeeksi rauhalliseksi ja pysymään alla ennen ja jälkeen hypyn. Wiku on kerännyt itselleen hurjasti itseluottamusta ja kertoo jo mullekkin tietävänsä paremmin. Multa ei saa venyä ohja yhtään pitkäksi tai se ampaisee eteen. Tehtiin samat ympyrät molemmista suunnista ja  painitaan samojen ongelmien kanssa kumpaankin suuntaan.  

Jatkettiin ristikko-puomi tehtävälle (2a ja b), joiden väliin piti tehdä viisi askelta. Ekalla kerralla Wiku teki ristikolle ihan ihme hypyn, mun suusta pääsi tsiisus ja naurahdus. Seuraavalle kierrokselle ehdin jo vähän korjata ja saatiin ihan ok väli. Sain keskittyä ihan huolella säilyttämään rauhallisen, mutta etenevän laukan jotta mahduttiin sillä viidellä. Tässäkin tasaisen tuntuman säilyttäminen vaati keskittymistä. Rutiinin puuttuessa alan itse hätäilemään ja lähden mukaan ponin vouhotukseen.

Kuvien puuttessa, alkukesän valkusta

Seuraavaksi okserit (3 ja 4). Ekat pari kierrosta hätäilin itse ihan huolella, vaikka tehtävillä oli kokoa korkeintaan 40 cm. Sain kuitenkin kerättyä itseni ja pidettyä ponin hanskassa. Esteet oli lopulta n. 70cm, jäi jopa harmittamaan, ettei jatkettu isommille. Saatiin kuitenkin se tärkein rutiinia ja hyviä hyppyjä. Pyritään nyt hyppäämään vähintään kerran viikossa, jotta päästäisiin keväällä taas kilpailemaan vähän totisemmin, myös esteillä. Ihanaa saada jokin tavoite, motivaatio nousi heti hitusen korkeammalle!