keskiviikko 18. toukokuuta 2016

#2 Olen sukellusvene

Heissan! Eilen hyppäsin itsenäisesti pientä neljän esteen rataa. Tarkoituksena treenata kisoja ajatellen ratoja pitkillä ja lyhyillä teillä. Olin valmiiksi suunnitellut kolme rataa, mutta lopulta päädyin hiomaan ensimmäistä. Raahasin esteiden alle “kummituksia”,  punavihreän portin, muurikuvioisen pressun, kukkapurkit kukkineen. Itseäni eniten pelottaa siniset okserit, joten sellainen päätyi myös radalle.



                                                1 ->  I  <- 4                12m                               6->  2 ->II




                                                            5->  \                                      /       <-3





1. Portti 2. Sininen okseri 3. pressu 5. okseri kukkasilla

Aloitin veryttelemällä rauhakseltaan ympyröillä ja pyrin saamaan ponin kääntymään pohkeista, sekä taipumaan kunnolla. Wiku tuli yllättävän nopeasti avuille, päästiin tekemään hyviä ympyröitä ja voltteja. Ravissa mentiin alkuun reipasta hölkkää muutama kierros molempiin suuntiin, jonka jälkeen jatkoin ympyröillä työskentelyä. En muistanut pitää pohkeita kiinni ja ulkolapa lähti karkuu aina voltin alussa, ennenkuin muistin taas ratsastaa. Ehdottomasti huono puoli yksin mennessä on, kun kukaan ei ole muistuttamassa, että keskittyäkin pitäisi. Laukassa tein vähän tempon sääntelyjä, muutaman ok pätkän jälkeen suunta vaihtoon ja sama harjoitus.

Aloitin hyppäämällä tätä hurjan pelottavaa n. 40cm korkeudella olevaa okseria, ongelmitta yli ensimmäise, toisen ja joka kerta. Tulin kerran kaikki esteet yksittäisenä, ihan vain oman pään takia. Toin portille huonosti, jolloin se tuli ponille yllätyksenä, mutta selvittiin puhtaasti yli. Kävin korottamassa okserit jolloin kaikki esteet olivat 60 cm korkeudella ja  takaisin selkään. Ensimmäinen rata meni melko hyvin, yhdeltä esteeltä tultiin väärällä laukalla alas. Pysyttiin kuitenkin suhteellisen hyvin tahdissa ja rauhallisessa tempossa. Tulin radan uudestaan, tällä kertaa kiinnittäen huomiota omaan istuntaan. Siihen jäikin sitten rauhallisuus ja hyvä tiet. Tällä kohtaa tarvitsisin sen jonkun, joka huutaa ettei saa sukeltaa, ei jäädä suuhun kiinni tai muuten vain kaahottaaa. En nähnyt paikkoja yhdellekään esteelle, jäin tuuppaamaan ja tultiin jokaiseen vähän pohjaan. Oma moka, ei voi mitään, anteeksipyyntö ponille ja uudelleen. Nyt näin paikat hiukan paremmin, mutta edelleen jäin kiinni liian pitkäksi aikaa ja pohjaan. Ongelmaksi muodostui kääntäminen sarjalta pressulle. Tulin pressun neljä  kertaa pelkästään, niin että sain siihen hyvän tien ja hyvän hypyn. Heti kun pystyin istumaan hiljaa ja häiritsemättä, olivat hypyt joka kerta hyviä ja oikealta ponnistus paikalta.

Kävin nostamassa esteet 70-75 cm ja linjan okserin 80 cm korkeudelle, sekä lyhensin jalustimia, jos jalka pysyisi paremmin paikoillaan. Käveltiin hetki ja tultiin uudelleen. Jalat pysyivät hieman paremmin paikoillaan, mutta sukeltaminen jatkui. Ei voi olla niin vaikeaa, vain istua ja hypätä vasta ponin kanssa, ei ennen ponia. Rata meni suhteellisen hyvin, sarjan okserilta kiihdytettiin taas liikaa, enkä ehtinyt kääntää pressulle. Tein ympyrän ja pyrin saamaan laukan takaisin rauhalliseksi. Uusi lähestyminen, ihan kelvollinen hyppy, taas liikaa vauhtia ja portille vinossa. Päästiin kuitenkin yli ja jatkettiin rata loppuun.




Päivän sanat olivat:
  • Istu hiljaa
  • Keskity tekemiseen
  • Älä sukella

Kaikkineen jäi kuitenkin hyvä fiilis, ei kieltoja, ei isompia  typeryyksiä itseltäni. Päästiin hyppäämään isompaa, kuin mikä oli tavoite, eikä mua pelottanut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti