maanantai 17. huhtikuuta 2017

#35 Pidätteitä ja ulkoapuja

Messut on onnellisesti ohi, ihan super kiva päivä! Harmikseni en ehtinyt/löytänyt itseäni kuuntelemaan kaikkia luentoja. Shoppailtua tuli senkin edestä! Mukaan lähti mm. FreeJump proot, värissä keltainen. Olisin halunnut mustat, nämä kuitenkin halvimmalla lähti ja tarpeeksi katseltuani värikin alkaa olemaan aika kiva. Tampereelta mukaan lähti myös kaksi rottalasta, nimiä ei vielä ole päätetty virallisesti, pohdin Wiski ja Konjakki, tai Ykä ja Musti. Ai mistä huomaa, että kotimatkalla oli autollinen väsynyttä porukkaa?



Olen yrittänyt viimeisen reilun parin kuukauden aikana ratsastaa Wikun kunnolla aina, kun kiipeän selkään. Jään hirvittävän helposti haaveilemaan tai vain liikuttamaan ponin. Tiedossahan on, että jos hevosta ei jumppaa ja ratsasta säännöllisesti läpi, ei se ainakaan siitä parane. Vihdoin Wiku alkaa tuntua taas hyvältä ratsastaa, se vastaa hyvin apuihin ja viitsii keskittyä. Talven aikana olen yrittänyt siirtyä kokonaan pois raipan ja kannusten käytöstä. Raipan kanssa ratsastin melkein aina, kisoissa sitä ei kuitenkaan saa käyttää, jolloin Wikusta tulee tahmea ja laahaa pohkeen takana. Kisoissa ilmeisesti jännitän niin paljon, että jaloista lähtee tunto, enkä siis pysty vaikuttamaan tarpeeksi. Aika hyvin pystyn jo menemään ilman, aina välillä tarvitaan raippaa tukena, jos en saa takajalkoja tarpeeksi aktiiviseksi. Nyt kun homma alkaa toimia, voin ottaa ne taas useammin käyttöön. En näe mitään järkeä turruttaa hevosta kannukselle, kannuksen pitäisi olla vain tapa saada apu perille pienemmällä liikkeellä. Eikä toimia tehokkaampana tapana potkia hevosta. 




Okei, vähän eksyttiin itse aiheesta. Tällä hetkellä isoin ongelma on ulkoavut ja pidätteet, tai lähinnä niiden puute. Niin pitkään, kun oikeasti keskityn, saan ulkoavut ja pidätteet läpi suht helposti. Etenkin volteilla korostuu, jos en keskity, lähdetään herkästi valumaan voltille. Takaosa karkaa, taivutus ei riitä ja tahti muuttuu. Olen työskennellyt viime viikon lähinnä kaarevilla, hakien hyvää rauhallista ja tahdikasta ravia, joka säilyy läpi koko kaarteen. Verkkailen rauhassa kevennelle, kaulan pitää olla mahdollisimman matalalla, niin että selkä ja takajalat tulevat hyvin mukana. Teen isoja kaaria vaatien pienen asetuksen, verkassa pääpaino on kuitenkin ravin tahdissa ja kaulan asennossa. 



Saatiin vihdoin rekka takaisin käyttöön, ja päästään vihdoin kisaamaan! Kilpailukalenteri on taas julkinen ja sinne on jo muutamat kisat laitettu. Kisoja ajattelen tehtäviksi on ohjautunut loivat kiemurat, meillä on edelleen sama ongelma, jossa Wiku lähtee syöksymään lävistäjälle ja karkaa avuilta. Tällöin siistin, tasaisen loivan ratsastamisesta tulee hankalaa. Tätä työstämään pyörittämällä voltteja kaaren sisään. Ensimmäiseen kaareen joutuu välillä tekemään useamman voltin, enne kuin ravin saa riittävän rauhalliseksi. Saan kiinnittää ihan kunnolla huomiota omaan istuntaa, jään tosi helposti roikkumaan sisäohjaan. Meidän meno paranee päivittäin, Wiku tulee entistä helpommin ja nopeammin avuille ja vastaa ulkoapuihin. Mä puolestaan en päästä Wikua lipeämään yhtä helposti kaarteisiin. Kun pakka alkaa olemaan kasassa noin perusasioiden osalta, alkaa niiden hiominen. Mukaan otetaan myös enemmän paloja radoilta, olen ilmoittautunut muutamaan heA luokkaan, joissa tulee vastaan haastavampia tehtäviä. Laukassa tulee enemmän tehtäviä, joita me saadaan treenata ihan urakalla.



Siitä päästäänkin laukkan, joka on toinen meidän isoimmista ongelmista. Tai oikeammin mun, poni nostaa kyllä välittömästi, kunhan itse teen oikein. En valmistele laukkaa tarpeeksi, vaan "pamautan vain jalat kiinni ja toivoin että se nostaa". Nostoja on myös tehty ihan huolella ja laukkasiirtymisiä yleensäkin. Tarkoitus on siis siirtyä kilpailemaan helppoa A:ta tällä kaudella, joista alkaa löytyä näitä laukasta seis ja vaihtoja yms. temppuja. Pidätteet pitää siis oikeasti saada kuntoon, jotta kyetään tekemään sujuvia siirtymisiä. Laukasta raviin alkaa olemaan, jo tosi hyviä ja tasaisia, kaulakaan ei enää nouse. Laukasta käyntiin tai seis taas ei meinaa onnistua, pystyn tekemään ehkä joka viidennen siirtymisen istunnalla. Nostot sama juttu, vaikka ne ovat jo paljon sujuvampia nyt, kuin pari viikkoa sitten.



Meidän kenttä on vihdoin sula! Tykkään mennä niin paljon mielummin kentällä. Vaikka tuo maneesi on ihana, enkä millään malttaisi siitä luopua, on hirvittävän ihanaa päästä ulos. Myös maastot alkavat olemaan kivassa kuosissa. Wikullahan ei ole kenkiä muutenkaan ja pahimmilla liukkailla lyötiin sille vain eteen kengät. Maastoilu on siis ollu meidän osalta jäissä. Käytiin ottamassa tuolla meidän suoralla ihan kunnun laukat, ekat kolme kierrosta ei poni meinannut pysyä pöksyissään. Annoin Wikun mennä juuri niin kovaa kuin tuntui ja jos vauhti hidastui pyysin lisää. Toinen oli ihan tärinöissään vielä neljännellä pätkällä, vaikka puhti olikin jo ihan lopussa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti