#33 Sneckin valmennuksessa

Päästiin launtaina 1.4 Zilpalle Jarin valmennukseen. Meille teki ihan super hyvää päästä hyppäämään jossakin muualla, kuin kotona. Päästiin vieläpä hyppäämään Hannan kassa ihan kahdestaan, meillä oli siis hyvin aikaa ja tilaa tehdä. Maneesi oli jaettu kahteen osaan, me verkattiin toisessa päädyssä, edellisen ryhmän vielä hypätessä. Toinen ryhmä lopetti ja me siirryttiin toiselle puolelle, mikä taas jännitti mua ihan hirveästi. Kisoissa ollaan aina otettu jotain ritoloita tähän päähän ja pelkäsin, ettei pystytä keskittymään lainkaan tehtävään. Pelko osoittautui turhaksi, joo kyllä Wiku vähän kyttäili, muttei lähtenyt juoksemaan alta ja pysyttiin keskittymään yllättävän hyvin.

Kyllä, vauvakin piirtäisi paremmin...

Aloitimme hyppäämisen tuolla 3b pystyllä, tultiin 3a ja 1a välistä. Mä lähdin vähän hyökkäämään ja varmistelemaan lähestymistä, jolloin tultiin vähän turhan lähelle. Ekan hypyn jälkeen rentouduin hiukan ja pystyin ratsastamaan rauhassa estettä kohden, jolloin hypyt lähtivät paranemaan. Päästän Wikun aina hiukan karkaamaan noissa pitkissä lähestymisissä ja tehtävissä yleensä. Oma jännitys näkyy ihan selkeästi läpi koko valmennuksen. Näkyi hyvin, että vaikka suurin paniikki on selätetty ja pystyin ratkaisemaan tilanteita, jään silti tuuppaamaan ja varmistamaan liian pitkään. Olen myös liian tottunut tuomaan Wikun liian lähelle estettä, kun poni lähtee hyppäämään optimaaliselta paikalta, sen tuntuu musta ihan hirvittävän isolta. Vaikka hypyyn on silloin helpompi mukautua, jään hiukan jälkeen. Tätä ongelmaa on työstetty molempien valmentajien kassa ja vihdoin se ei tunnu enää yhtä järkyttävältä ja uskallan päästää Wikun paremmin hyppyyn. Paljon on silti matkaa jäljellä.

Ensimmäinen tehtävä oli tuo kolmen pystyn linja. En osannut ratsastaa Wikua tarpeeksi lyhyeksi, säilyttäen silti hyvän laukan. Ekalle esteelle tultiin siis välillä hiukan turhan lähelle. Poni kuitenkin korjasi hienosti jalkansa seuraavistakin tehtävistä yli. Kammoan noita linjoja, pelkään että laukka joko hidastuu tai kiihtyy niin pajon, että ollaan ongelmissa viimeisellä esteellä. Olin siis tosi positiivisesti ylättynyt, kun sarja ei tuottanut mitään ihmeellistä ongelmaa. Hyvän tuntuman säilyttäminen oli tälläkin tehtävällä tosi hankalaa, jätän videoon äänet, jotta kuulette/kuulen, kuinka mulle saa koko ajan muistuttaa tuntuman säilyttämisestä. Tällä tehtävällä esteen nostaminen ei oikeastaan häirinnyt mua hirveästi, ehkä vähän sukellan sinne viimeiselle. 

Seuraavana oli lävistäjällä pysty okseri- linja. Okseri oli aluksi pystynä, jonka olla oli muuri palikat. Jännitin tätä ihan hirveästi. Onnistuin sössimään pari lähestymistä jolloin tuli kieltoja. Olin tosi ylpeä molemmista, poni ratkaisi fiksusti tilanteet ja  vaikka este oli sillekkin alkuun hiukan jännä, Wiku kuitenkin imi esteelle hyvin ja halusi hypätä sen. Lopulta mä taisin pelätä sitä enemmän, pystyin kuitenkin tulemaan esteelle joka kerran suht onnistuneesti, enkä tehnyt mitää ihan järkyttäviä mokia. Tykkään ihan hirmuisesti kuinka rauhallisena Jari pysyy, vaikka itse olisin käytännössä valmis purskahtamaan itkuun. Tehtiin muutama toisto ihan tällä pystylle, kunnes suurin jännitys lakkasi ja Wiku hyppäsi rennosti. Vähän ehti hirvittää, kun este nostettiin okseriksi, ekan hypyn jälkeen uskalsin taas rentoutua vähän. Hämmentää kuinka selvästi näkyi, kuinka jään tuuppaamaan kohti okseria. Toin pystylle hiukan huonosti, jolloin laukka jäi liian hitaaksi. Ei päästy okserille hyvään paikkaan ja Wiku kielsi. Eikun uudestaan ja hyvin läpi koko linjan, olin taas ihan valmis itkemään vähän. Osaksi jännityksestä, sekä helpotuksesta, mutta myös, koska Wiku ei epäröinyt hetkeäkään. 

Viimeiseksi tultiin kaareva pysty pysty- linja. Jälkimmäisen pystyn alla oli sateenkaaret, jälleen mä jännitin enemmän, kuin poni. En saanut ekalle pystylle varmaan ainuttakaan oikeasti hyvää lähestymistä, toiselle pystylle tuli ihan hyviä hyppyjä. Linja ei ollut ihan niin selkeä, kuin mitä oltaisiin haluttu. Valmennus sinällään ollut hirvittävän rankka, se kaikki jännittäminen väsyttää. Näin jälkeenpäin olen vain erittäin tyytyväinen, eikä mikään mikä videolla näkyy saa mua ahdistumaan.