Ratoja katsellessa, kun odotettiin omaa vuoroa tuli puheeksi Wikun ikä. Se on täyttää 10.! Yhteistä taivalta on siis takana viisi vuotta, en tiedä mihi tämä aika on mennyt. Vuosiin on mahtunut niin paljon tunteita ilosta turhautumiseen. Tulessaan poni otti kunnon ritoiloita ja uukkareita, heittäen selästä niin minut, kuin siskoni useampaankin kertaan. Silloin ei uskonut, että tuosta elukasta tulisi koskaan hevosta.
Muistettaan ikuisesti eräs talvirieha johon poni pakattiin myös mukaan. Ottaessani Wikua pois rekasta se riehkasi potkaisten mua ihan kunnolla reiteen. Se ei meinannut pysyä mulla ollenkaan käsissä, jolloin äiti joutui pitelemään sitä koko reissun. On koettu myös useammat kisat sen kanssa, joissa kukkapuskat tai joku ääni on aiheuttanut melkoisia loikkia ja sinkoiluja. Nykyään se on kisapaikoilla kelpo kaveri vaikka häverikkiä olisikin. Muistan myös, kun kerran maneesin päädyssä oli jotakin todella pelottavaa. Poni poistui 90 asteen kulmassa alta singoten maneesin ovea kohti, kävi tuuri ja sain sen käännettyä seinälle ennen ovea. Maastossa on tottakai otettu myös hallittomat lähdöt muutamaan kertaan, muistan turhan elävästi kuinka takaa kuuluu huuto, "älä anna sen kääntyä?!"
Tuollaisista ongelmista on onneksi päästy yli, edelleen se saattaa spuukailla kukkasia yms. hirviöitä, mutta enää sen kanssa ei tarvitse pelätä. Ollaan päästy siitä kaula rullalla kipittävästä ponista, mukavaan ratsuun, jonka kanssa voi harrastaa laadukkaasti kaikkea, johon ratsastajalla riittää kantti. Olen itse päässyt kehittymään niin monella tavalla tuon hevosen kanssa, etten voi olla muuta kuin kiitollinen kaikesta.
Ulkopuolisilta on ponista tullut paljonkin kommentia, enimmäkseen kylläkin ihailua. Mutta myös "sehän on vaan poni" kommenttia, jotka jatkuu ihan sinne "hullu nahka" osastolle. Parasta on, ettei monikaan -en edes minä itse- muista millainen työ sen eteen on tehty. Mä olen kuitenkin päässyt kehittymään sen kanssa, sekä oppinut lukemaa Wikua ja ylipäänsä hevosia paremmin.
Haluankin muistuttaa, ettei kyse ole siitä millainen hevosesi on, onko se herkkä ja vaikea, varma konkari tai tyyppi jolle kaikki käy. Tärkeämpää on oppia itse lukemaan hevosta ja mukauttamaan itsesi hevosesi tarpeisiin. Et koskaan voi syyttää hevosta siitä mitä se on tai ei ole. Ongelma ja ratkaisu on aina ihmisessä, sun pitää olla se joka katsoo peiliin ja löytää teille sen oikean tien. En henkilökohtaisesti usko, että tältä pallolta löytyy ainuttakaan hevosta, joka on oikeasti vain täys mulkku. Takana on aina jotakin mitä ihminen teki, tai ei tehnyt. Luuli tekevänsä tai selitteli ainakin itselleen niin. Ensimmäisenä pois pitäisi tietysti sulkea kipu. Mutta sekin on ihmisen tehtävä todeta ja hoitaa jos mahdollista.
 |
| (c) Viivi K |
Rauhaa, rakautta ja hyvä tahto, mä painun nyt talliin! Hejdo
Tuo viimeinen kappale on täyttä asiaa! Meillä on kohta hevosen kanssa 9 vuotta yhteiseloa takana, ja noihin vuosiin on mahtunut paljon virheitä ja asioita, joita nyt pitää itsestäänselvinä syinä ongelmiin. En usko, että yksikään hevosenomistaja säästyy virheiltä, vaan se on osa oppimista ja elämää. 😊
VastaaPoistahttps://nelistelya.blogspot.com/
Oppia ikä kaikki, näinhän se on :) Onneksi ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa eläimensä eteen, on enemmän.
Poista5 vuotta!! Jestas aika menee nopeaa �� Meilläkin Uffen kanssa ensi vuonna 14v yhteistä matkaa takana❤️
VastaaPoistaNiin se menee. Wau! Isosti onnea teille, kunnioitettavan pitkä matka. Se kyllä näkyy teidän tekemisessäkin, upea pari <3
Poista