maanantai 21. elokuuta 2017

#43 Voihan sulku

Koulu pyörähti käyntiin, sekä mun viimeinen vuosi liiketaloutta. Jännitin ja ahdistelin ihan huolella kouluun paluuta. Meillä oli onneksi aika kevyt paluu arkeen, ehti hyvin hoitaa asioita. Torstaina lähdetään uusien ykkösten kanssa NY-leirille, jolla olen ohjaajana. Toisen ohjaajan kanssa odotetaan koko leiriltä eniten nukkumista, päästään telttaa! Leiriltä kotiuduttua suunnataan nokka kohti Helsinkiä, lentokenttää ja LONTOOTA! Pieni tärinä ollut päällä jo pari viikkoa ilmassa. Toivottavasti tää nuha hellittäisi, ettei tarvitsisi tälläkin kertaa maata kuumeessa...
 
Sys kävi kylässä ja päätyi ponin selkään


Wikun kanssa ollaan käyty kahdessa Kirsin valmennuksessa ja kerran Lissun. Molempien tunnit on painottunut sulkuihin, Lissun kanssa niitä on tehty jo pidempään ja ne alkavat olla ihan varmalla pohjalla. Niitä aletaan pikkuhiljaa parantaa, eikä Wiku ole tästä ottanut nokkiinsa, vaan tekee kivasti töitä mun kanssa. Sulkujen lisäksi on opeteltu lisäyksiä, Wikulla ne ovat hyviä, jos vain ratsastan ne oikein ulos. Wikulla on isot liikkeet, joita on hankala kanavoida oikein.  Perusta alkaa ilmeisesti olla kunnossa tai mun istunta on kokenut jonkun romahduksen. Molemmat valmentajat ovat nimittäin alkaneet kiinnittää huomiota mun istunnan virheisiin. Istunta on ihan perus siisti kädet vain pitäisi saada tasaisemmiksi. Wikun hampaat raspattiin tuossa jokunen viikko sitten, piikit oli ilmeisesti vaivanneet, kun ratsastettavuus parani huomattavasti.


Möhkölötkö <3

Motivaation treenata koki kolauksen, kun Wikun myymisestä mainittiin. Inhoan ajatusta sen myymisestä ihan hirveästi. Olisihan se kiva päästä kehittymään taitavamman hevosen kanssa, mutta mä en niinkään kaipaa sitä. Wiku alkaa vihdoin tuntua omalta ja yhteistyö sujuu. Se ei enää ole siskon poni, jota pitää kouluttaa ja myydä pian pois. Aika näyttää miten käy, en siitä nyt ihan ensimmäisenä aio luopua, mutta harmittaa jo valmiiksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti