Koulu pyörähti käyntiin, sekä mun viimeinen vuosi liiketaloutta.
Jännitin ja ahdistelin ihan huolella kouluun paluuta. Meillä oli onneksi aika
kevyt paluu arkeen, ehti hyvin hoitaa asioita. Torstaina lähdetään uusien
ykkösten kanssa NY-leirille, jolla olen ohjaajana. Toisen ohjaajan kanssa
odotetaan koko leiriltä eniten nukkumista, päästään telttaa! Leiriltä
kotiuduttua suunnataan nokka kohti Helsinkiä, lentokenttää ja LONTOOTA! Pieni
tärinä ollut päällä jo pari viikkoa ilmassa. Toivottavasti tää nuha hellittäisi,
ettei tarvitsisi tälläkin kertaa maata kuumeessa...
Sys kävi kylässä ja päätyi ponin selkään |
Wikun kanssa ollaan käyty
kahdessa Kirsin valmennuksessa ja kerran Lissun. Molempien tunnit on
painottunut sulkuihin, Lissun kanssa niitä on tehty jo pidempään ja ne alkavat olla
ihan varmalla pohjalla. Niitä aletaan pikkuhiljaa parantaa, eikä Wiku ole tästä
ottanut nokkiinsa, vaan tekee kivasti töitä mun kanssa. Sulkujen lisäksi on
opeteltu lisäyksiä, Wikulla ne ovat hyviä, jos vain ratsastan ne oikein ulos.
Wikulla on isot liikkeet, joita on hankala kanavoida oikein. Perusta
alkaa ilmeisesti olla kunnossa tai mun istunta on kokenut jonkun romahduksen.
Molemmat valmentajat ovat nimittäin alkaneet kiinnittää huomiota mun istunnan
virheisiin. Istunta on ihan perus siisti kädet vain pitäisi saada
tasaisemmiksi. Wikun hampaat raspattiin tuossa jokunen viikko sitten, piikit
oli ilmeisesti vaivanneet, kun ratsastettavuus parani huomattavasti.
Möhkölötkö <3 |
Motivaation treenata koki kolauksen, kun Wikun myymisestä
mainittiin. Inhoan ajatusta sen myymisestä ihan hirveästi. Olisihan se kiva
päästä kehittymään taitavamman hevosen kanssa, mutta mä en niinkään kaipaa
sitä. Wiku alkaa vihdoin tuntua omalta ja yhteistyö sujuu. Se ei enää ole
siskon poni, jota pitää kouluttaa ja myydä pian pois. Aika näyttää miten käy,
en siitä nyt ihan ensimmäisenä aio luopua, mutta harmittaa jo valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti