Olin meidän “entisessä”kodissa (en oikein tiedä miksikä sitä kutsuisi…) laittamassa paikkoja kuntoon äidin ja poikaystävän kanssa. Wiku pääsi myös mukaan ja ehti olla melkein kolme päivää virallisemmin laitumella, imien itselleen ihan kunnon tynnyrin tuonne mahan seudulle.. Mutta vitsi kun mulla oli onnellinen pieni poni! Raivattiin meidän kenttää taas kuosiin ja päästiin siellä vähän pyörähtämään. On kyllä ikävä sitä pohjaa, ihan mieletön jousto ja poni liikkui mielellään! Kentällä ei kuitenkaan vielä ollut tilaa tehdä mitään järkevää ja toinen kasvaa heinää leukaan asti, joten lähdettiin suosista maastoon. Vaikkei maastojen pohjat häävit ole tuollakaan on huomattavasti mieluisampi mennä vaihtelevassa maastossa, kuin koko 2-6km lenkki pelkkää suoraa tietä. En ennen tajunnutkaan kuinka paljon tuolla on erilaisia mäkiä, teki ponille oikein hyvää. 
Siinä peltojen välissä haahuilessa ja ilmaa haistellessa tajusin kuinka olen kaivannut viljapeltojen tuoksua! Oli hauskaa katsella tuttuja maastoja 6v takaa. Siellä ne kaikki edelleen tallessa, vähän maisemat muuttuneet kuitenkin. Liiankin tutut sydärit saatiin tien pielessä makaavasta käärmeestä, hyvä etten heittänyt upareita ja laukannut kiljuen karkuun. (ai miten niin pelkään, inhoan, kammoan?)
Mukavat pari päivää, eikä poni tunnu valittavan. Minilomalta palailtiin suoraan töihin Kirsin valmennuksen merkeissä. Siitä postausta ehkä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti